Syy siihen että joku voi jatkuvasti vuotaa salaisia papereita julkisuuteen, voi olla puhtaasti se, että hänen kauttaan levitetään väärennettyä tietoa ihmisille kautta koko maailman

CIA:n päämaja Langley:ssa  Virginassa

Nykyaikaisessa poliittisessa toiminnassa on tärkeää muistaa sellainen asia, että mitään mediaa ei saa koskaan sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Vaikka ennen päätoimittajat päättivät todella suuresta osasta asioita, niin tietenkin myös lehtien työntekijöiden sietokyvyllä oli rajansa. Eli jos päätoimittaja hirveän paljon sensuroi noita toimittajien kirjoituksia, niin silloin tietenkin se aiheutti turhautumista muissa toimituksen työntekijöissä, koska hekin olivat tehneet kovaa työtä juttujensa eteen, ja vaikka tuo lehtimies sitten oli saanut palkan työstään, niin ei se turha työ koskaan tuntunut varmaan hyvältä. Ja jokainen meistä tietää, että lehtimies varmasti on luovan työn tekijä, joka tekee työtä juttujensa eteen, ja varmasti haluaa ne myös julkaista. Julkaiseminen on journalistin työssä äärimmäisen tärkeää, koska se tuo tuolle toimittajalle nimeä sekä mainetta muiden alan miesten sekä naisten silmissä. Näet toimittaja on oikeastaan sellainen ihminen, että hän on riippuvainen siitä, miten paljon ihmiset tuon henkilön kirjoittamia juttuja lukevat.

Vaikka valtion asettamat salassapitoa koskevat säädökset tietenkin vaikuttavat lehtimiesten työhön, niin silloin tietenkin voidaan ottaa sellainen kanta, että tiedon haltijalla on velvollisuus suojella haltuunsa uskottuja asiakirjoja. Joten sen takia esimerkiksi New York Times julkaisee aika ajoin sellaisia tietoja, joiden voidaan katsoa loukkaavan kansallista etua, ja tietenkin se lisää lehtien myyntiä. Valtionhallinnossa tapahtuva kähmintä on todella myyvää, ja ihmiset haluavat lukea siitä, kuinka joku virkamies joutuu syytteeseen asioista, mistä tavalliset ihmiset voivat lukea vain jostain kirjoista, missä käsitellään sellaista, mitä kutsutaan ”varjomaailmaksi”. Kuitenkin noiden lehtiin sekä mediaan vuodettujen asiakirjojen tarkoitus ei aina ole niin viaton, kuin miltä se alun pitäen näyttää.

Kyseessä voi nimittäin olla oikeasti joku psykologinen operaatiota, millä on tarkoitus horjutettaa esimerkiksi valtion päättäjien luottamusta omaan turvallisuuspoliisiin, jotta heidän mahdollisesti ulkomaisten toimijoiden kanssa tehdyt salaiset sopimukset paljastuvat. Samoin tuon toiminnan tarkoitus on herättää epäuskoa sekä epäluottamusta esimerkiksi vastapuolen hyväksi toimivien politiikkojen motiivia kohtaan, eli noissa vuodetuissa asiakirjoissa saattaa olla sellainen aspekti, että niissä on esimerkiksi lähinnä vastapuolen agenttien nimiä sekä heidän käyttämiään kontaktihenkilöitä. Tuolla tavoin sitten voi tuollainen tietovuoto osoittautua erittäin ikäväksi asiaksi myös vuotavalle taholle itselleen. Tietovuodot sekä valtion virkojen väärinkäyttö ovat erittäin ikävä asia, mutta esimerkiksi tietovuodot sitten voivat olla väline, millä levitetään dissinformaatiota eli valheellista tietoa ympäriinsä.

Kun kyseessä on salaiseksi merkitty asiakirja, niin silloin lähteen tarkistaminen on vaikeaa, varsinkin jos se on oikeudettomasti haltuun saatua materiaalia. Ja noissa mahdollisissa asiakirjoissa piilee sellainen vaara, että niissä nimetään esimerkiksi vastapuolen tiedustelupalvelun virkailijoita kaksoisagenteiksi, ja se saattaa aiheuttaa ylilyöntejä, eli heidät voidaan ampua tuollaisten väärennettyjen tietojen takia.

Kun puhutaan väärennetystä informaatiosta, niin tietenkin olen joskus miettinyt, että kauanko MI-5 oli oikeastaan tiennyt Harold ”Kim” Philbyn sekä muiden ”Magnificent Five:n” eli "Oxford Five:n", mikä tarkoittaa Neuvostoliiton hyväksi toimineiden kaksois-agenttien eli Burgessin, Macleanin sekä Cairncross:in ja Bluntin olevan todellisuudessa Neuvostoliiton palveluksessa. Jos turvallisuuspalvelu on tuon asian tiennyt kovin kauan, niin se on voinut toimittaa noiden miesten kautta KGB:lle vaikka mitä ”harhatietoa”, ja itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi GRU:n Eversti Oleg Penkovski olisi ehkä voinut olla tällaisen operaation uhri.

Tuo eversti olisi vain sitten jossain CIA:n tekaisemassa dokumentissa mainittu tietolähteenä sille tiedolle, missä neuvostoliiton strategiset ydinaseet mainittiin olevan käyttökelvottomia, ja tuo dokumentti rohkaisi Kennedyä koviin otteisiin Kuuban kriisin aikaan. Itse olen sitä mieltä, että kyseinen dokumentti saattaa olla täysin tekaistu, ja uskoisin että esimerkiksi DEA (Drug Enforcement Administration) eli USA:n huumepoliisi on jossain tapauksissa tekaissut jostain huumejengien jäsenistä vasikoita, jotta heidän luotettavuutensa noiden rikollisten silmissä murenisi.

Tuolloin voidaan käyttää joko vaatteisiin tai henkilön hampaaseen piilotettua salakuuntelulaitetta, ja sitten tuossa tapauksessa voidaan väittää, että kyseinen henkilö on sitten ”vasikoinut” koko organisaation. Samoin nuo viranomaiset jakelevat jatkuvasti esimerkiksi huumeiden valmistusta koskevia ohjeita, joiden seuraaminen saattaa aiheuttaa koko huumelaboratorion räjähtämisen, kun esimerkiksi amfetamiinin valmistus ohjeissa unohdetaan se, että asetoni on todella helposti räjähtävää ainetta. Samoin esimerkiksi vaarallisia eläimiä käsittelevää informaatiota vääristellään aina välillä, niin että esimerkiksi joiden eläinten vaarallisuutta liioitellaan, jotta kukaan ei sitten voisi väittää toverinsa joutuneen eläimen surmaamaksi, jos hän on syyllinen murhaan.

Mutta dissinformaatio on todella vaarallista, jos siinä käytetään hyväksi jotain välinettä, jonka valmistaminen vaatii äärimmäisen korkeaa ammattitaitoa, ja yksi niistä välineistä sitten tietenkin on ydinpommi, jonka jokainen maailman diktaattori haluaa itselleen. Jos ydinaseen valmistuksessa käytettävä tekniikka ei ole aivan sitä, mitä sen pitäisi olla, niin silloin tämä ase on vaarallisempi käyttäjilleen kuin kohteelleen. OPERATION MERLIN on ohjelma, missä ihmisille muka neuvotaan ydinaseen valmistamista, mutta samalla heille tehdään hyvin ikävä ”käytännön pila”, mikä varmasti johtaa ”ei toivottuun tulokseen”. Tällainen ”merlinin ohjeiden” mukaan toteutettu projekti nimittäin on sellainen, että se tekee tuosta plutoniumista hiukan liian rikasta, jolloin seurauksena on noiden tutkimuslaitosten räjähtäminen.

Kun noihin Iranissa sijaitseviin tutkimuslaitoksiin tehtiin haittaohjelman avulla Internet-isku, niin silloin niiden tietokantojen tietoja tarinan mukaan muutettiin, niin että esimerkiksi ydinmateriaalin rikastamisessa käytettävien sentrifugilaitosten eli keskipako-erottimien varsien pituudet muutettiin, jolloin tuotettava uraani tai plutonium olisi liian rikasta, jolloin nuo laitokset olisivat räjähtäneet. Tuo isku tapahtui ilmeisesti Linux-järjestelmän päivitys paketteihin piilotettujen haittaohjelman pätkien avulla. Se aiheutti sen, että virusskannerit eivät sitä havainneet. Ja nyt sitten voidaan kysyä, että kuinka moneen muuhun järjestelmään tällainen väline on piilotettu. Sitä voidaan toki käyttää myös loogisena pommina eli etäkäytön avulla aktivoitavissa olevana tietokoneviruksena, jonka aktivointikoodi voidaan piilottaa järjestelmän päivitykset sisältävään pakettiin, jolloin kyseinen järjestelmä voidaan tuhota silloin kun viruksen luoja haluaa näin tehdä. Eli tällainen väline voi piileskellä vaikka USA:n ennakkovaroitusjärjestelmän tietokoneissa.

Tuo virus ikään kuin kasattiin tuossa järjestelmässä pienistä koodin paloista, ja sitten tietenkin tuo ohjelma aiheutti sen, että NSA tai MOSSAD saattoivat muuttaa näitä tietokantoja, niin että prosessista tuli vaarallinen. Samaa tehdään myös kemiallisten räjähteiden kanssa, eli kun henkilö haluaa valmistaa jonkin televisiossa nähdyn ohjelman perusteella pommin, niin se saattaa räjähtää hänen silmilleen. Tämän takia kaikki tieto, mitä saadaan ilman lupaa, pitää käsitellä erittäin tarkasti, jotta mitään pahempaa ei pääse tapahtumaan, vaikka joku poliisi satutaan mainitsemaan  jossain tiedustelupalvelun raportissa. Esimerkiksi FSB voi aivan hyvin väittää jotain henkilöä yhteys miehekseen, vaikka tällä ei mitään tekemistä tuon palvelun kanssa olisikaan koskaan ollut. Joten tällaisen takia pitää WikiLeaksin kaltaiseen sivustoon suhtautua todella varauksellisesti. Sinne on voitu toimittaa väärennettyjä papereita, joissa nimetään täysin viattomia henkilöitä vastapuolen agenteiksi.

Samoin esimerkiksi tietomurto voi olla täysin tekaistu, jotta omat vakoiluohjelmat eivät herättäisi huomioita. Tuolloin ei kukaan varmaan epäile sellaista valtiota vakoilusta, jos tuota valtiota vastaan itseään hyökätään, ja sen tietokannoista varastetaan muka tärkeää tietoa. Tässä tapauksessa ei ole ”puhtoista pulmusta”, jota muut voivat syyttää järjestelmällisestä teollisuusvakoilusta, vaan tuolloin kukaan toimija ei ole tämän asian kanssa epäilyttävä. Ja mikä sitten paremmin herättää luottamusta, kuin vuotaa julkisuuteen muutamien ”kenttä-agenttien” nimiä, jotka voivat hyvin olla tekaistuja. Noissa kuvissa voi olla oikeasti vaikka terroristeja, joille halutaan antaa kuolemantuomio. Tuolloin vaikkapa Ranskassa värvätty Isis taistelija voidaan nimetä tiedustelun agentiksi tai erikoisjoukkojen operaattoriksi, joka sitten varmasti saa Isisiltä kuolemantuomion.

Ja tässä sitten on koko informaatiosodan ajatus: saada vastapuoli menettämään luottamustaan sen tärkeimpään liittolaiseen tai toimijaan, joka Isisi.in tapauksessa ovat euroopasta värvätyt taistelijat, joiden avulla tuo järjestö sitten kykenee iskemään tehokkaasti Euroopassa. Noilla henkilöillä on paikallistuntemusta, eurooppalaiset henkilökortit sekä ehkä asuntoja, joissa nuo fanaatikot voivat odottaa lähtökäskyä. Joten siksi Isis haluaa näitä toimijoita riveihinsä, mutta se sitten asettaa järjestön vaaraan, koska mukana voi tulla myös erikoisjoukkojen agentteja, joiden tehtävänä on eliminoida noita Isisin johtomiehiä ja ohjata esimerkiksi täsmäpommeja kohteisiin.

http://valheellinentietovoitappaa.webnode.fi