Lucifer-efekti sekä työelämän moraali ja esimiehen palvonta

Lucifer-efekti on oikeastaan idolin palvonnan yksi ulottuvuus. Tuo efekti on psykologian kammottavin sekä samalla kiehtovin asia, joka ilmenee siten, että jos henkilöä on alistettu kotona tai jossain muussa ympäristössä, niin silloin jos hän itse menee alistajana toimineen asemaan, niin hän ryhtyy käyttäytymään kuin tämä henkilö, joka häntä pahoinpiteli. Eli jos pahoinpitelijä on ollut opettaja tai sairaanhoitaja, niin silloin tuo henkilö alkaa käyttäytyä kuin tämä alistaja, jos hän itse ryhtyy luokanopettajaksi tai sairaanhoitajaksi. Ihmisen suhde pahoinpitelijäänsä on hiukan erikoinen, koska vaikka uhri tietenkin pelkää uhkaajaa, niin hän kuitenkin salaa myös palvoo tätä.

Sen tähden on hyvin tärkeää, että tuollainen ehkä omassa perheessään pahoinpidelty henkilö saa asiallista apua noihin ehkä hyvinkin traumaattisiin muistoihinsa. Jos apua ei tule tai se on vääränlaista, niin silloin jos henkilö itse perustaa perheen, niin hän saattaa silloin muuttua itse perhettään pelolla sekä väkivallalla uhkaavaksi henkilöksi, jonka lähellä varmaan kenelläkään ei ole mitenkään erityisen hyvä olla. Kuitenkin tuosta efektistä on olemassa malli, jota kutsutaan leikillään “bändäämiseksi”.

Siinä teini-ikäinen henkilö alkaa jäljitellä idoliaan esimerkiksi pukeutumisessa tai käytöksessä. Vaikka tuo sinällään melko harmiton ilmiö samaistetaan johonkin Rock-bändiin, niin tuota “bändäämistä” kuitenkin havaitaan aivan yhtä paljon myös esimerkiksi liikemiesten keskuudessa. Liikemaailmassa jotkut ihmiset jäljittelevät johtajiaan kaikessa, ja siksi heitä kyllä vähän säälien joskus katsotaan, jos ihmisen pitää kaikessa olla kuin pomonsa. Mutta kuten tiedämme, niin tuon ilmiön näkyvin piirre ei tietenkään ole vaatetuksella huomion hakeminen, vaan idolin käytöksen jäljitteleminen, mikä saattaa tietenkin olla joidenkin mielestä hiukan kiusallista.

Jos ihminen on tullut esimerkiksi järjestelmästä, missä esimies on ehdoton auktoriteetti, niin se näkyy hänen käytöksestään. Ihmiselle oma esimies on tietenkin se, mihin jokainen jossain vaiheessa elämästään samaistuu. Mikäli vanhemmat kasvattavat omaa lastaan niin, että esimiehen sana on laki, niin silloin saattaa tuosta henkilöstä kasvaa karikatyyri, joka mielellään tuputtaa muille omia ratkaisumallejaan.

Eli kaikki mahdolliset asiat pitää tehdä, kuten tuo henkilö sanoo, tai sitten seuraukset saattavat olla hyvin ikävät tuolle alaiselle. Mutta kuten tiedämme, niin aina voidaan sanoa se, että ihminen ikään kuin peilaa ympäristöönsä sitä, millaisia hänen ympäristössään olevat ihmiset ovat olleet. Tuolloin tapahtuu sitä, mistä esimerkiksi Eppu Normaali laulussaan “Baarikärpänen” käsitelee. Herrojen elkeet tarttuvat renkiin, ja ihminen alkaa tietämättään jäljitellä esimiestään omassa käytöksessään.

Se miten nuo esimiehet ovat tuohon henkilöön suhtautuneet näkyy hänen käytöksessään. Jos henkilöltä on vaadittu 100% työtehoa joka paikassa, ja samoin esimies on esitetty hänelle ilmeisesti jotenkin yli-ihmisen kaltaisena, erehtymättömänä hahmona. Silloin tietenkin hän vaatii  myös muilta, sitä mitä häneltä on vaadittu, ja usein tuosta seuraa vielä se, että henkilö on kykenemätön tunnustamaan virheitään. Tuolloin pomot ovat opettaneet häntä niin, että työpaikalla pitää aina olla tehokas, ja myöskään esimies ei tuollaisen henkilön maailmassa tee koskaan virheitä.

Eli opettaminen ei ole aina tahallista, vaan me kaikki ihmiset jäljittelemme omien itseemme auktoriteettiasemassa olevien henkilöiden käytöstä. Joten jos henkilöllä on pitkä lista työpaikkoja, joissa millään ei ole mitään väliä, niin silloin se näkyy hänen käytöksessään.  Tai ainakin hän saattaa olla sellainen, että kun jotain esimerkiksi tehdään pomon edessä, niin silloin tuo henkilö mielellään tekee tehtäviään. Kuitenkin kaikki mitä ei esimies ole näkemässä sysätään muille, koska tuota henkilöä on sitten yleensä opetettu jossain palvomaan silmää.

Mutta aina välillä eteen tulee henkilö, joka ei edes viitsi osallistua mihinkään työpaikan rientoihin. Tuollainen käytös tietenkin on epäsosiaalista, mutta se tietenkin johtuu samasta ilmiöstä kuin “bädääminen”. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että häntä ei juurikaan ole huomioitu työpaikassaan, joka on saattanut kuitenkin olla hyvin pitkäkestoinen. Tuollainen henkilö varmasti on ollut ihan hyvä työntekijä, mutta kuitenkaan hän ei jostain syystä saa koskaan mitään kiitosta tai mitään muuta huomiota. kuin työtehtävänsä.  

Joten miksi hän sitten mihinkään työpaikan yhteisiin menoihin osallistuisi, kun ei siellä kukaan hänen kanssaan muutenkaan ole. Eli tuollainen henkilö kokee sitten varmasti olevansa työpaikan seinäkoriste, jonka asioita ei kukaan muukaan viitsi kuunnella. Näin ollen sitten voi käydä niin, että tuollainen henkilö kokee ihmissuhteiden solmimisen jotenkin turhaksi, joten hän ei sitten mitään muutakaan sosiaalista elämää halua työpaikkansa ihmisten kanssa viettää. Ei näet varmasti ole mukavaa lähteä aina yksin kotiin.

Ja se sitten varmasti saa aikaan sen, että kyseinen ihminen ei edes koe haluavansa hankkia mitään sosiaalisia suhteita. Mutta tietenkin voidaan aina kysyä sitä, että miten kauan hän on sitten ollut syrjäytynyt? Onko syrjäytyminen alkanut jo hänen ollessaan jossain peruskoulussa? Mikä sen sitten on aiheuttanut?

On varmaan ollut vaikeaa mennä mukaan leikkeihin, jos mitään yhteistä ei noiden ihmisten kanssa ole, joten ehkä syrjäytyminen on alkanut joskus paikkakunnan vaihdon yhteydessä. Jos ihminen ei osaa kertoa mitään jännittävää edellisen viikonlopun tapahtumista, niin silloin hän on jotenkin tylsä tyyppi. Tietenkin viikon aikana sovitaan se, mihin tapahtumiin kukin pääsee, joten jos ihminen ei viikolla löydä seuraa, niin silloin hän ei sitä viikonloppunakaan saa.

Se sitten saattaa ajaa hänet syrjäytymisen tielle. Kun hän sitten ylä-asteelle tai johonkin jatko-opintoihin menee, niin silloin hänen on vaikeaa hankkia ystäviä, koska tuollaisen henkilön sosiaaliset taidot eivät pääse kehittymään. Ja koska kukaan ei muutenkaan häntä mitenkään huomioi, niin silloin tällaisesta ihmisestä tulee helposti syrjään vetäytyvä. Eli kun hän ei saa kannustetta sosiaalisten taitojen kehittymiselle, niin hänen on vaikeaa ottaa sitten myöhemmin kontaktia muihin ihmisiin, eikä jatkuva huutaminen tai torjuminen ainakaan hyvää hänen tahdolleen solmia sosiaalisia suhteita tee.

(Philip Zimbardo The Lucifer Effect: How Good People Turn Evil (2007))

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/