Voimakeinojen käyttö on todella ikävä tapa tehdä politiikkaa, ja esimerkiksi Turkin presidentin henkivartijoiden käytös Washingtonissa ei ole mitenkään kovin hyvää mainosta tuolle valtiolle, vaikka sitä ehkä sielläpäin ymmärretään. Tällaiset tapaukset, missä esimerkiksi valtiovieraan turvamiehet käyttävät voimakeinoja toisen maan alueella ovat asioita, joista aina välillä käydään keskusteluja. Eli onko kansainvälisen oikeuden mukaan suotavaa, että esimerkiksi valtio-vieraan turvallisuusmiehet häiritsevät mielenosoituksia, joihin paikallinen poliisi ei puuttuisi.
Turkin kehitys on kulkenut ei-toivottuun suuntaan siitä lähtien, kun maassa yritettiin ainakin turkin presidentin mukaan sotilasvallankaappausta. Joidenkin ihmisten mukaan taas tuo vallankaappaus olisi lavastettu, ja sen tarkoitus olisi ollut vain nostaa presidentin suosiota, eli koko tätä vallankaappausta koskeva aineisto olisi tietenkin joidenkin lähinnä Erdogania arvostavien ihmisten mielestä valheellista sekä vääristeltyä tietoa, mutta kuitenkin tuollainen ajatus on hyvin pelottava. Ja tämän asian otin esiin vain siksi, että se juuri muistui sitten mieleeni. Eli kaikista asioista on olemassa salaliittoteorioita, jotka ovat enemmän tai vähemmän todenmukaisia.
Mieleeni tuli näet sellainen skenaario tai “hassu kuvitelma”, että entä jos turvallisuuspoliisi olisi oikeasta käyttänyt esimerkiksi äänen muunninta, ja esimerkiksi palkannut näyttelijöitä puhumaan noille nauhoille, jotka ovat antaneet mahdollisuuden perustella kenraalien ja amiraalien erottamisia. Ja tuolloin he olisivat ehkä esittäneet filmaavansa elokuvia, jotta he saisivat sitten nuo näyttelijät eläytymään. Mutta itse uskon, että kyseessä oli tuolloin oikea yritys siirtää valta pois tuolta mieheltä.
Oli miten oli, niin kurdeille tai PKK:lle joka on joissakin maissa julistettu terrori-organisaatioksi, on sama, että onko vallassa Erdogan vai sotilaat. Turkin hallituksen kanta on aina ollut sellainen, että se ei neuvottele minkään terroristijärjestön kanssa, ja siksi asevoimien toiminta tuolla vuoristossa on aina ollut todella kovaotteista, ja kuitenkin Turkissa uskotaan, että USA tukee noita sissejä salaisesti.
Kuitenkin Turkin tapauksessa voin edelleen sanoa, että kun vaihtoehtoja on tasan kaksi, joista kumpikaan ei ehkä ole aivan sitä, mitä voitaisiin esimerkiksi suomessa vaikuttavalta poliittiselta liikkeeltä odottaa, niin tietenkin silloin kysytään aina, miksi pidin Erdogania parempana vaihtoehtona kuin sotilaita. Kuitenkin voidaan aina spekuloida sellaisella asialla, kuin että olisiko joku sitten kertonut valheita Turkin presidentille, mutta todellisuudessa nuo sotilaat saatiin kiinni samoilla välineillä, kuin mitä huumepoliisi käyttää kaikkialla maailmassa, ja siksi tuo vallankaappauksen kukistaminen oli oikeastaan ilmeisesti aika helppoa.
Syy siihen on se, että sotilaista koostuvat hallitukset ovat aina syyllistyneet räikeämmin tehtyihin ihmisoikeusloukkauksiin kuin siviilit, jotka tietenkin ovat myös näissä asioissa kunnostautuneet kiitettävästi. Mutta kuten tiedämme, niin esimerkiksi Chilessä sekä Argentiinassa ovat tällaiset kenraalien johtamat hallitukset yksinkertaisesti “kadottaneet” kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka on joko tuhkattu jossain kaukaisessa saaressa tai sitten pudotettu mereen lentokoneista. Joten sen takia olen edelleen sitä mieltä, että tämä Turkin presidentti on tarjolla olevista vaihtoehdoista se parempi.
Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi Argentiinan sekä Chilen juntat säädättivät vallasta luopuessaan lakeja, joiden mukaan mitään, mitä tapahtui juntan aikana ei saisi syyttää oikeudessa, niin silloin kyllä voidaan puhua todellisesta lainsäädännöllisestä kauhu-kuvasta, jossa ihmisten oikeuksia polkeneiden miesten määräyksestä säädetään lakeja, joilla heidät itsensä armahdetaan. Samalla olen huomannut, että muutamat henkilöt ovat todella rävähtävästi lähteneet puolustamaan näitä avoimesti valtaa anastavia tahoja. Ja Turkissa oli muuten 1980-luvulla myös sotilasvallankaappaus, jossa säädettiin vastaavia lakeja.
Se mitä muuta tuo Erdogan sitten on tehnyt maansa hyväksi on aivan yhtä epädemokraattista kuin mitä nuo sotilaatkin ovat tehneet. Eli hän ikään kuin on siirtymässä länsimais-tyyppisestä presidentin virasta kohti sitä mallia, mitä harjoittaa muuan presidentti Lukashenko, joka aluksi pääsi valtaan demokraattisesti, mutta sitten hän muuttui sellaiseksi hahmoksi, jota ei koskaan saisi vastustaa. Tuollainen vallan anastaminen demokraattisin menetelmin on melko tuntematon käsite vallan käyttöä koskevassa politiikassa, vaikka siitä on esimerkkejä myös oman maamme historiassa. Eli “kommunistilakeja” voidaan pitää yhtenä esimerkkinä tapauksesta, missä valtaa siirretään kohti oikeistoa tai vasemmistoa, riippuen siitä kenelle sitä ollaan siirtämässä.
Mutta kuuluisin diktaattori, joka on päässyt valtaan täysin demokraattisilla vaaleilla on tietenkin Adolf Hitler, joka tuolloin vuonna 1933 sai taakseen ehdottoman enemmistön Saksan parlamentissa, joka sitten sai aikaan sen, että natsit johtivat tuota valtiota vuoteen 1945 asti, ja tuolloin se, että Hitler pääsi valtaan oli oikeastaan demokratian väärinkäyttöä. Eli tuossa tapauksessa vetäviä puheita pitävä poliitikko sitten sai ihmiset taakseen lupaamalla uudistuksia, mutta sitten hän vaihtoi ikään kuin paitaa.
Tuo kammottava diktatuuri sai alkunsa siitä, että Hitler lupasi jakaa kansan omaisuutta hieman tasaisemmin, sekä muutamia muita hyvin järkeviä etuja, mutta sitten hän pyörsi puheensa, ja ryhtyi järjestelmällisesti polkemaan sekä uskonnollis-etnisen vähemmistön sekä omien sekä puoleensa poliittisten arvostelijoiden kansalaisoikeuksia. Eli pelkkä lehtikirjoitus saattoi viedä henkilön keskitysleirille sekä kuolemaan. Se miksi joku sitten saa taakseen niin paljon ääniä, että hän voi ottaa parlamentin haltuunsa on kuitenkin monille ihmisille jäänyt epäselväksi. Eli miksi ihmiset äänestävät hyväksyvästi sellaisesta laista, joka jossain vaiheessa kääntyy kansaa vastaan?
Tuolloin yleensä kyseinen valtaa tavoitteleva taho on koettu jotenkin mieluisana vaihtoehtona, ja sitten hänelle on noita mahdollisesti lainsäädäntöä koskevia oikeuksia haluttu siirtää. Usein tuollaisten yhdelle henkilölle valtaa siirtävien lakien takana on juuri epäonnistunut sotilasvallankaappaus, jonka uhalla pelotellaan ihmisiä äänestämään tuollaisten erittäin voimakkaiden valtalakien puolesta.
Kuitenkaan ei monikaan joka noiden yksinvallan sallivien lakien puolesta on äänestänyt, ei ole varmasti miettinyt sitä että vaikka ihminen kuinka ankkuroisi itsensä valtaan, niin ennemmin tai myöhemmin valtion johtaja sitten vaihtuu, jolloin seuraaja ei ehkä ole aivan sama mies, kuin mitä tuo edellinen henkilö sitten oli. Ja tuollainen laki mahdollistaa sen, että presidentti voi sitten siirtää valtaa itselleen, kuten moni diktaattori on aikojen kuluessa tehnyt. Tuolloin on huomattu, että hyvin moderni sekä suosittu mies muuttuu pelkäksi teknokraatiksi, joka käyttää valtakoneistoa armotta oman etunsa ajamiseen.
Tällainen mies oli Nicolae Ceausescu, joka Romanian johdossa ollessaan kieltäytyi hyökkäämästä Tsekkoslovakiaan. Syy miksi hän ei liittynyt muihin Varsovan liiton maihin ja lähtenyt tukahduttamaan “Prahan kevättä” johtui aivan muusta kuin hänen tarpeestaan tukea demokraattista kehitystä. Nimittäin tuo mies vain yksinkertaisesti pelkäsi kutsua reserviläisiä aseisiin, koska he saattoivat hyökätä hänen kimppuunsa. Ja koska tuo mies ei lähettänyt joukkoja Tsekkoslovakiaan jäi länsimailta huomaamatta se, mitä hänen komennossaan toiminut salainen poliisi eli Securitaté teki ihmisille. Ja nykyään voidaan sanoa, että ihmisoikeustilanne Romaniassa oli Ceausescun aikaan sama kuin mitä se nykyään on Pohjois-Koreassa, ja kukaan ei edes tiedä, montako ihmistä tuo kammottava valtiollinen poliisi surmasi tuolla kaukana “Draculan maassa”.
Kun puhutaan vallan käytöstä, niin yhden henkilön käyttämä valta on aina hiukan korruptoitunutta, ja hän saattaa olla erittäin altis vaikutuksille. Tuollainen vaikutus voisi olla se, että joku valehtelee johtajan joutuneen attentaatin uhriksi, jolloin jokainen normaali ihminen alkaa pelätä. Yleensä sellainen johtaja, joka ei halua jättää valtaansa on sitä jotenkin käyttänyt väärin. Hän saattaa pelätä esimerkiksi sitä, että joku virka-asemassa tehty ylilyönti saattaa aiheuttaa tarpeen ripustautua vallankahvaan, kuten kävi esimerkiksi Josif Stalinille, jonka epäiltiin salailevan jopa perheenjäsenen murhaa.
Pelko ajaa ihmiset ylireagoimaan moniin tilanteisiin. Tuolloin saattaa unohtua sellainen asia, että esimerkiksi lait koskevat koko kansaa. Ja seuraukset saattavat olla todella vakavat. Tässä kirjoituksessa puhutaan nationalismista sekä sotilasvallan-kaappauksista, jotka usein kulkevat käsi kädessä. Eli kun asevoimat kaappaavat vallan itselleen jossain maassa, niin silloin tietenkin tuota toimenpidettä pitää perustella ihmisille. Usein perusteluna ovat sellaiset asiat, että tuo juntta palauttaa valtion suuruuden tai jonkun muun asian.
Mutta kuitenkin suurin osa noista asioista on tietenkin pelkkää puhetta. Ja suurin osa noista valtaa havittelevista tahoista on avoimen populistisia, ja sitten tietenkin he kirjoittelevat vastaan, että jos joku vertaa heidän johtajiaan Hitleriin, niin hän tekee silloin virheen. Mutta kun verrataan esimerkiksi Hitleriä noihin siviili-presidentteihin, niin täytyy muistaa, että todellisuudessa Saksaa hallitsi hänen aikanaan sotilasjuntta, joka toki oli nimellisesti siviileistä koostuva, mutta todellisuudessa tuo puolue oli oikeastaan pelkkä yksityisarmeija, jossa vallitsi sotilaallinen kuri. Ja monet puolueen johtoon nousseista miehistä oli silloin upseereita, joskin tuo asia salattiin suurelta yleisöltä, jotta vuosisataisten sotilasperinteiden varjossa kasvaneet pojat eivät sitten toisi surua omalle perheelleen, kun Saksa sitten sattui tuon sodan häviämään.
Samoin tuolloin 1930-luvulla toki ymmärrettiin, että upseerin arvo voisi olla myös rasite ehdokkaalle, jonka pitäisi saada suuret massat äänestämään itseään. Joten ainakin osa natsiparlamentaarikoista vaihtoi nimensä ryhtyessään tuon puolueen ehdokkaiksi. Sodan jälkeen tästä asiasta ei tietenkään sopinut myöskään puhua, koska silloin olisi voinut jäädä kesätyöpaikka saamatta. Näet esimerkiksi Helmut Von Pnnwitz omisti kuuluisan tavaratalon Kurfsterdammilta, ja jos hänet sattui joku suututtamaan, niin silloin ei varmasti tullut kesätyöpaikkaa tuosta tavaratalosta. Ja siksi niistä asioista jotka koskettavat valtion turvallisuutta pidetään yleensä suu kiinni, koska ihmiset jotka näistä asioista puhuvat yleensä pelkäävät sitä, että heidät jätetään pois yhteisöistä tai näille henkilöille tulee muita vaikeuksia, jos he epäilevät jotain yleisesti tunnettua asiaa valheeksi.
Comments
Post a Comment