Miksi jotkut ihmiset käyttäytyvät niin kamalan huonosti?

Miksi jotkut ihmiset viihtyvät yksin? Tai miksi jotkut ihmiset käyttäytyvät todella huonosti, ja kun he ovat sitten jossain paikassa, niin tuollaiset ihmiset sitten varmasti huomataan. Se on kysymys, mihin välillä törmään sekä julkisuudessa että omassa elämässäni. Syy tähän voi olla siinä, että henkilö ei koskaan löydä ketään, jolle hän haluaa avautua. Tai sitten kyse on siitä, että henkilö ei halua keskustella jostain asiasta muiden kanssa. Jos toista ihmistä jatkuvasti vähätellään, niin silloin varmasti tulee eteen tilanne, missä sitten häntä ei edes huvita puhua muille mitään. Eikä silloin auta se, että henkilölle hoetaan sitä kysymystä että, miten hänellä menee.

Tällainen tekniikka ei varmasti edistä mitään asiaa ollenkaan, eikä sitten sekään auta toista avautumaan asioista, että paikalle haetaan ikään kuin auktoriteetteja, tai sitten soitellaan hänen työnjohtajilleen, että toinen tarvitsee muka jotain apua. Tuollainen käytös sekä toiminta vain nolaa kyseistä henkilöä, eikä missään nimessä ole asiallista lähteä häntä edelleen eristämään muusta yhteiskunnasta.  On tilanteita, missä auktoriteettien käyttö on sallittua sekä niistä on hyötyä, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että missään normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä ei ole ainakaan mukavaa, jos muista ihmisistä tehdään auktoriteetteja yhdelle perheenjäsenistä.

Kun puhutaan esimerkiksi sosiaalisista taidoista, niin silloin tietenkin niitäkin pitää harjoitella. Eikä sopiva harjoitusympäristö varmaan ole jossain häissä nurkassa istumassa, vaan oikeasti sosiaalisten taitojen harjoittelu vaatii aitoa vuorovaikutusta.Samoin se vaatii tahtoa mennä toisten luokse. Sosiaalisten taitojen oppiminen on samanlaista kuin kaikki muukin oppiminen, eli siihen pitää kannustaa antamalla positiivista palautetta. Näiden taitojen oppiminen on kokonaisvaltaista toimintaa, johon kuuluu muukin kuin vain joku huone, missä istutaan piirissä ja heitellään palloa toinen toiselle. Terveiden sekä tasapainoisten ihmissuhteiden luomiseen kyllä kuuluu myös ravintoloissa sekä konserteissa käyminen sekä se muukin sosiaalinen kanssakäyminen kuin vain “vanhempien ihmisten kunnioittaminen”, mikä kuitenkin on hyvin tärkeää.

Mutta jos kaikki kanssakäyminen muiden kanssa päättyy katastrofiin eli huutamiseen, niin silloin ei varmasti ole tuollainen visiitti esimerkiksi isovanhempien luokse ole miellyttävä kokemus. Ja tuolloin tulee sitten tuolle huutamisen kohteelle sellainen asenne, että “miksi hän edes yrittää käyttäytyä, kun siitä sitten huutamista seuraa joka tapauksessa?”. Jos ihmiselle ei koskaan puhuta mitään tai hänen mielipiteensä ei muita kiinnosta, niin ei häntä sitten varmaan myöskään ei kiinnosta muiden kanssa keskusteleminen. Aito keskusteleminen tarkoittaa myös sitä, että henkilön vastauksia kuunnellaan, sekä niihin annetaan positiivista palautetta. Jos kaikki keskustelut, mitä toisen kanssa käydään ovat luonteeltaan vähätteleviä sekä sellaisia, että toinen on jotenkin alempiarvoinen kuin toinen, niin silloin eivät sosiaaliset taidot pääse kyllä kehittymään.

Miksi toinen aloittaisi mitään keskusteluja, jos häntä sitten vain vähätellään? Ihmisen mieli on kuin lukko, jota ei koskaan saisi pakottaa sellaiseen tilaan, että toista pakolla yritetään muuttaa muiden mieleiseksi. Jos ihmistä aletaan pakottaa johonkin muottiin, alkaa hän sitten etääntyä muista. Tuolloin voidaan kysyä, että miksi ihminen käyttäytyy huonosti? Jos ainoa asia, minkä kautta ihmistä huomioidaan on rankaiseminen, niin silloin tulee eteen tilanne, että ihminen saattaa oikeasti pitää tuollaista kokemusta positiivisena. Ja kaikkein maukkaimpia tilanteita tulee sitten eteen silloin, jos henkilön kysymyksiin ei reagoida koskaan, jolloin hän saattaa joutua herättämään huomiota esimerkiksi silloin, kun tuo henkilö haluaa vessaan.

Jos hän sitten esimerkiksi röyhtäisee pöydässä tai muuten herättää kiusallista huomiota, niin ainakin silloin keskustelu katkeaa. tällä tavoin hän saa sitten jonkun kertomaan, missä vessa sitten on. Tämä nyt ei kuitenkaan varmaan ole mitenkään erityisen mukava tapa tutustua muihin ihmisiin, ja saattaa olla hiukan kiusallista, jos toinen kiroilee tai juo olutta omasta pullosta esimerkiksi lasten kastetilaisuudessa, mutta se saattaa olla ainoastaan yritys saada muut huomioimaan tuon henkilön  itsensä tarpeita. On kuitenkin ihmisiä, joiden tuntomerkkeinä on huono käytös, ja yksi näistä ovat erilaiset luovan työn tekijät. He ovat usein jotenkin huomiota herättäviä ja sama koskee myös esimerkiksi filosofeja, joista monet ovat kuuluisia “pienistä omituisista tavoistaan”, ja tuolloin tietenkin voidaan kysyä, miten näin pääsi tapahtumaan. Filosofiksi ei tulla muutamassa minuutissa, vaan se vaatii hieman panostusta erilaisiin opintoihin. Toisin sanoen se, että henkilö osaa kopioida jonkun Aristoteleen  Nassim Nicholas Talebin tekstejä ei tee hänestä mitään Platonia.

Sen pystyy jokainen meistä tekemään. Filosofian harjoittajan tehtävänä on pohtia sitä, mikä on totuus jostain asiasta arvioiden sitä jokaiselta mahdolliselta puolelta. Tuolloin hän ei pyri tekemään mitään tieteellistä todistusta tai empiiristä tutkimusta jostain asiasta, vaan pyrkii retorisesti esittämään asian niin, että siitä ei löydy virheitä. tällöin tullaan filosofian klassiseen tehtävään, missä pyydetään pohtimaan sitä, miksi jollain professorilla on pöydällään lasillinen vettä?

Arkiajattelussa voimme vain todeta, että pöydällä on lasi vettä, ja mitä se meille kuuluu, mitä professori pöydällään pitää. Mutta kun vastataan filosofian tehtävään, niin silloin siihen pitää vähän enemmän tekstiä saada. Joten voimme lähestyä tätä kysymystä siten, että ehkä professori näyttää tuolla vesilasilla jotain merkkejä opiskelijoille siitä, että edessä on vaikea tentti. Tai sitten hän aikoo puhua paljon, jolloin hänen pitää sitten välillä kostuttaa suutaan. Tai ehkä tuo merkki on se, mikä kertoo muille, että jollain henkilöllä on koevastaukset, ja ne voidaan sitten ostaa. Kyseinen merkki voisi sitten olla myös sovittu merkki siitä, että professoria on uhattu, ja siksi hän on joutunut nuo vastaukset antamaan. Tai ehkä se sitten on vain pöydälle unohtunut lasi, jolla ei muuta merkitystä ole, kuin että siivooja ei ehkä ole tuossa huoneessa sitten käynyt.

Tai ehkä siivoojan tehtäviin ei kuulu pöytien siivoaminen. Toisaalta hän saattaa olla jotenkin rasistinen, jos professori on kotoisin vaikka arabiasta tai sitten syy tähän laiminlyönti voi olla puhtaasti poliittinen. Eli siivooja jättää ikään kuin mielenosoituksellisesti professorin pöydän pyyhkimättä siksi, että hänen pitämänsä taloustiedon tai taloustieteen luento ei ole häntä miellyttänyt. Tai ehkä professorin kehittämä robotti on vienyt puolet tuon alan työpaikoista. Kyseistä pohdintaa voidaan jatkaa loputtomiin, mutta tämä nyt vain on esimerkki siitä, miten filosofinen ajattelu eroaa arkiajattelusta. Samoin voimme vain sanoa, että joidenkin filosofien ajatukset eivät ole mitenkään miellyttäviä.

Yksi niistä suurista ajattelijoista, joiden mielestä väkivaltaa ei saanut käyttää kasvatuksessa on Jean-Jacques  Rousseau (1712-1778), jonka näkemys rankaisusta on hiukan erikoinen. Jos lapsi rikkoi huoneensa ikkunan, niin silloin häntä ei saisi koskaan lyödä, vaan ikkuna jätetään vaikka kuukaudeksi korjaamatta, jolloin lapsi varmaan oppi sen, että koskaan ei saa ikkunoita rikkoa. Toki jos tuo tapahtui monilapsisissa perheissä kuten lastenkodeissa, niin silloin kyseinen lapsi saattoi saada nenilleen siksi, että lunta satoi taloon sisään. Kuitenkin Rousseaun oppi rankaisemisesta oli sikäli perusteltu, että näin ei kukaan voinut ryhtyä sankariksi tämän asian kautta. Ikkunan rikkomisesta seurannutta rangaistusta ei voinut kukaan koskaan silloin väittää Rousseaun taholta tulleeksi yliampuvasti toteutetuksi reaktioksi, eli aiheettomaksi pahoinpitelyksi joka seurasi puhtaasta vahingosta.

Toki joku olisi voinut kysyä niiltä lapsilta, että olisiko mahdollisesti käynyt niin, että lapset heittivät palloa huoneessaan, ja toki jos kaikki lapset olivat sisällä, ja ikkuna rikkoutui niin, että lasinsirut löytyivät huoneesta, niin silloin joku olisi heittänyt pallon ulkoa. Tuolloin saattoi olla kyseessä yritys lavastaa joku noista lapsista syylliseksi tekoon, josta periaatteessa seurasi korvausvaatimus. Rousseaun kasvatusmalli on asia, mitä pidetään modernin kasvatuspsykologian esiasteena, ja sitä kautta on kehittynyt mallioppimisen malli, joka perustelee väkivallattoman kasvatuksen sillä, että lapsi tottuu väkivaltaan, ja vaikka hän ensimmäistä selkäsaunaa pelkää, niin silti tuo lapsi sitten alkaa tottua siihen, että häntä lyödään.

Kyseisestä tavasta sitten seuraa tilanne, missä hän oppii sen, että heikompaa saa alistaa sekä hakata. Tuloksena on sitten jotain aivan sanoinkuvaamattoman kammottavaa, jos tuollainen ihminen sitten tulee töihin vanhainkotiin tai vastaavaan paikkaan, jolloin hän siirtää oppimansa käytösmallin noihin avuttomiin ihmisiin. Syy miksi ruumiillinen kuritus on kiellettyä johtuu siitä, että me kaikki menemme sitten myöhemmin vanhainkotiin, ja siellä ei varmaan ole mitenkään mukavaa olla, jos hoitaja on sitten kokenut toistuvaa fyysistä pahoinpitelyä, minkä kautta hän on oppinut, että avuttomia ihmisiä saa hakata. Ja tämä muuten tarkoittaa sitä, että tuollainen ihminen, joka on kokenut väkivaltaa kotonaan käyttää sitä usein omaa perhettään kohtaan.

Tuon asian takia pitää perheväkivaltaan suhtautua todella vakavasti. Näet jos ihminen pahoinpitelee lapsiaan tai vaimoaan, niin hän siirtää tuon käytösmallin eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Kuten eräs Neuvostoliiton tiedeakatemian työntekijä asian ilmaisi, niin tuollainen sosiopaattinen käytös periytyy. Tässä tapauksessa kansanomainen ilmaisu kuuluu “kusipäiden lapsista tulee kusipäitä”. Se tarkoittaa sitä, että periytyminen ei ole näissä tapauksissa geneettistä, vaan se tapahtuu mallioppimisen kautta, ja siksi perheväkivalta pitää saada loppumaan.

http://huonostikayttaytyvamies.webnode.fi