Solar Stratos sekä uuden sukupolven aurinkovoimaa käyttävät lentokoneet mullistavat monia asioita ilmailussa että tietotekniikassa
Solar Stratos on Sveitsiläinen aurinkopaneeleita sekä sitä kautta aurinkovoimaa käyttävä lentokone, joka kohoaa todella korkealle. Se on itseasiassa Cessna, johon on asennettu pidemmät siivet, jotka on varustettu alaspäin taivutetuilla, sekä alasiipilaipoiksi kutsutut levyt, joilla ilmaa padotaan siiven alle, jotta kone saisi paremmin otettua korkeutta, ja tätä muuten on sellainen asia, että noiden ultra-korkeudella lentävien koneiden lentäjillä pitää ehdottomasti olla avaruuspuku.
Mikäli tuolla hyvin korkealla stratosfäärissä lennettäessä tapahtuu koneen rungossa vuoto, niin silloin lentäjän ruumiinnesteet alkavat kiehua. Myös kosminen säteily saa aikaan sen, että koneen lentäjän tulee kuitenkin käyttää suojapukua, tai sitten sen rakenne pitää muuttaa erittäin raskaaksi, koska kosmista säteilyä vastaan täytyy käyttää säteily-suojaa. Myös onnettomuuteen pitää aina varautua, ja kun lennetään ääriolosuhteissa, niin silloin on paljon asioita, jotka voivat mennä vikaan. Tämän takia monissa stratosfäärikoneissa käytetään yleensä paineistamatonta ohjaamoa, koska se auttaa rakennetta kestämään paremmin.
Näet jos tuolla lähes avaruuden rajoilla lennetään koneilla, joissa on paineistettu ohjaamo, niin silloin niiden runkoon kohdistuu erittäin suuri rasitus, koska paine-ero on niin valtavaan suuri. Ja jos koneen runkoon tulee silloin reikä, niin ulos purkautuva paine sitten repii koneen rungon kappaleiksi. Tuon takia on helpompaa varustaa lentäjä avaruuspuvulla, joka suojaa häntä kosmiselta sätelyltä sekä paine-erolta. Jos koneeseen tulee tuolloin toimintahäiriö, niin lentäjä voi pelastautua normaalisti laskuvarjolla, eli tuolloin toiminta on samanlaista, kuin muissakin korkealta tapahtuvissa laskuvarjohypyissä, joten sen takia kannattaa avaruuspukua käyttää.
Koneen pintaan on kiinnitetty aurinkopaneelit, joista sen sähkömoottori saa energiaa. Tuotaa konetta markkinoidaan laitteena, jolla ihminen voi lentää avaruuden rajoille. Aurinkovoimaa käyttävien lentokoneiden etuna on se, että ne eivät tarvitse happea moottorinsa käyttämiseen. Sen takia ne voivat lentää erittäin korkealle, ja siksi näiden välineiden käyttö voisi olla perusteltua, jos halutaan lähettää pieniä avaruussukkuloita kiertoradalle. Tuolloin tuo X34/37B:n kaltainen laite kiinnitetään tähän lentokoneeseen, joka nostaa sen äärimmäisen korkealle.
Kyseessä on sitten vain muunnos siitä laitteesta, jonka Virgin Galactica-yhtiö kehitti omaa avaruussukkulaansa varten, ja NASA käyttää sitä myös X34/37B- avaruussukkulan lähettämiseen. Noiden aurinkovoimalla toimivien Solar Stratoksen kaltaisten koneiden käyttö voisi olla erittäin mielenkiintoista monissa muissakin tehtävissä, jotka voivat liittyä erilaisiin kommunikaatio- ja muihin ratkaisuihin. Jos tuollainen aurinkokäyttöinen lentokone muutetaan.
Noiden koneiden takaosaan voidaan asentaa esimerkiksi kommunikaatioon käytettäviä laitteita, joilla voidaan vahvistaa tietoverkkoa, ja korvata osittain myös satelliitteja. Mutta niitä voidaan käyttää myös sotilaallisissa tehtävissä. Nämä laitteet voidaan myös varustella elektronisen sodankäynnin tehtäviä varten, tai ne voivat osoittaa maaleja muille rynnäkkö-koneille.
Kuitenkin noiden koneiden käyttö ei välttämättä rajoitu pelkästään tiedusteluun. Niiden takaosaan voidaan asentaa myös taktisia täsmäaseita kuten Hellfire-ohjuksia, joiden käyttö tällaisen koneen yhteydessä voi olla äärimmäisen tappavaa. Stratosfääristä pudotettu kevyt panssarintorjuntaohjus voi aiheuttaa vakavan uhan, jos se laukaistaan vaikkapa öljynjalostamon krakkaus-torniin, missä öljyä jalostetaan bensiiniksi.
Samoin jos tuollainen ase sattuu osumaan vaikkapa varikoille tai radio-keskukseen sekä muuntamoihin sekä voimalaitosten turbiineihin, niin se voi katkaista sähkövirran laajoilta alueilta. Nuo laitteet voivat viedä myös pienois-lennokkeja toiminta-alueelleen, jolloin nuo laitteet voivat toimia erittäin tehokkaasti esimerkiksi maalien osoitusta koskevissa tehtävissä. Tuollaiset pienet nanokokoiset robotti-hyönteiset voidaan varustaa esimerkiksi GPS-laitteilla, joita sitten käytetään kohteiden paikantamisessa. Eli nuo pienet hyönteisiä muistuttavat laitteet ohjataan kohteisiin kuten lentokone-bunkkereihin tai koneiden siipien päälle, ja niiden GPS-laitteiden avulla kohdennetaan esimerkiksi JDAM-täsmäpommit. Tai sitten ne kohdentavat täsmäaseita omien laseriensa avulla.
Tuollaiset kääpiö-lennokit voidaan pudottaa alueelle vain muutamia minuutteja ennen iskua, jolloin esimerkiksi B-2-pommikoneiden käyttämiä täsmäaseita ei tarvitse suunnata maassa olevien erikoisjoukkojen toimesta. Eli nuo GPS-laitteet lähettävät kohdetiedot suoraan koneen alla oleville pommeille, ja jos tuollainen GPS-lutikka sattuu istahtamaan esimerkiksi liikkuvan junan tai panssarivaunun päälle, niin silloin sen kohdennus liikkuvaan kohteeseen onnistuu varmasti, koska tuollainen GPS-laite voi päivittää lähettämänsä paikannustiedot vaikka satoja kertoja sekunnissa, jolloin GPS-pommi voi toimia samalla tavalla kuin laserin avulla maaliin hakeutuvat pommit.
Samoin noissa pienissä roboteissa voi olla pieni räjähde, jolla nuo välineet voivat eliminoida vastapuolen komentajia sekä vaurioittaa GSM- toistin-asemia, joita voidaan tietenkin tuhota myös keveillä radiosäteilyä lähettävään kohteisiin hakeutuvilla ohjuksilla. Eli tällaiset korkealla lentävät sähkökäyttöiset lennokit voidaan muuttaa helposti useisiin tehtäviin sopiviksi, ja jos ne rakennetaan tutkassa näkymättömiksi, niin niiden tuhoaminen on erittäin vaikeaa, koska sähkömoottori jättää hyvin alhaisen infrapuna-alueen jäljen, joten silloin on ohjuksen kohdistaminen tähän kohteeseen erittäin vaikeaa.
Comments
Post a Comment