Salaliittoteorioista sekä niiden käytöstä ihmisten tiedonsaannin vääristämisessä, kun keskustellaan esimerkiksi Kauko Juhantalon kaltaisesta ministeristä, joka unohtaa jäävätä itsensä lain valmistelusta

Jos olette lukeneet kirjan nimeltään ”Nimeni on Fletch”, niin silloin tiedätte, millainen valta lehtien päätoimittajilla on. On paljon kirjailijoita ja toimittajia, jotka kirjoittavat asioista vastuuttomasti, tai ainakin niin että totuus vääristyy niin, että koko juttu vesittyy tai sen sisältö vääristyy. Kun puhutaan esimerkiksi salaliittoteorioista, niin silloin varmasti on helppoa nimitellä niihin uskovia ihmisiä jotenkin häiriintyneiksi tai sitten heitä voidaan nimittää ”tyhmiksi”, vaikka kukaan ei koskaan ole edes noista salaliitoista puhunut yhtään mitään. Kun toimittaja lähtee tekemään juttuaan, niin hän voi suoraan lähteä liikkeelle teemahaastattelusta, mikä tarkoittaa sitä, että hän menee haastattelemaan jotain ihmistä. Ja silloin tietenkin vastuu siitä, mitä lehtiin kirjoitetaan on toimittajalla.

Eli hän voi joko kirjoittaa siitä, mitä hänen pöytäänsä vastapäätä istuva henkilö todella sanoo, tai sitten toimittaja voi tehdä niin, että hän tekaisee vastaukset. Samoin kun hän sitten lähtee julkaisemaan tuota juttuaan, niin sitä voidaan referoida eli lyhentää todella paljon. Kun ihmiset kuulevat puhuttavan esimerkiksi ”salaliitoista”, niin he eivät useinkaan tajua, että kun kaksi ihmistä puhuu keskenään jostain rikoksen suunnittelusta, niin silloin kyseessä on rikokseen tähtäävä salaliitto. Tai niin ainakin jossain maissa rikoslaissa sanotaan. Kuitenkin voidaan miettiä hyvin tarkasti sitä, että jos toimittaja kirjoittaa esimerkiksi siitä, kun joku poliitikko on vaikkapa unohtanut jäävätä itsensä lain valmistelusta, jos kyseinen laki koskee hänen liiketoimintaansa, niin voidaan kysyä, että onko kyseessä salaliitto hallituksen sisällä? Ja tuolloin tietenkin joidenkin ihmisten mielestä tuolloin ihmiset uskovat samalla myös kuulentojen olevan väärennös sekä hallituksen tekevän yhteistyötä humanoidien kanssa, mitkä tietenkin ovat aivan sama asia kuin joku "tapaus Juhantalo", jossa virheetön ministeri sitten unohti mainita sen, että hänen yhtiönsä sai valmisteilla olevasta laista hyötyä.

Jos tuollaisen yhtiön olemassaolo sitten salataan esimerkiksi siksi, että ministeri on ”niin mukava kaveri”, niin onko kyseessä silloin salaliitto vai miksi tällaista kuviteltua tilannetta, missä ministeritoveria ikään kuin suojellaan voidaan kutsua? Ja tässä vaiheessa voidaankin kysyä, että oliko esimerkiksi ”tapaus Juhantalo”, missä ministeri asetettiin syytteeseen tällaisesta asiasta jonkinlainen ”salaliitto”. Ja joskus mietin sitä, että kuinka monta "tapaus Juhantalon" kaltaista asiaa on maassamme salattu siten, että niitä vain ei olla julkaistu lehdessä. Puhuttaessa esimerkiksi tilanteesta, missä on pankeissa myönnetty lainoja puutteellisin vakuuksin, niin silloin kyllä kysyisin, että miten noita vakuuksia ei sitten olla tarkastettu? Jos pankinjohtaja antaa miljoonalainoja ulos pankista, niin kai hän sitten tarkistaa sen, että esimerkiksi maatilat tai asunnot ovat oikeasti tämän lainan hakijan omaisuutta. Kuitenkin joissain tapauksissa saattaa esimerkiksi väärä tieto siitä, että lainan hakijan haltuun tulee päätymään jotain omaisuutta voi saada aikaan sen, että pankinjohtaja myöntää lainan ilman vakuuksia.

Tuon asian takia ei koskaan saisi olettaa mitään, vaan kaikki asiakirjat pitäisi varmistaa sieltä, missä ne ollaan tehty. Tuollainen tilanne, missä pankinjohtaja voi alkaa kuvittelemaan sellaisia asioita, että joku maatila päätyy lainan hakijan haltuun voi olla se, että maatilan omistajaa haetaan holhoukseen. Ja tuolloin unohtuu usein sellainen asia, että tuo maatilan omistajaan kohdistuva oikeustoimikelpoisuuden rajoittaminen ei tarkoita sitä, että hänen tilansa automaattisesti pannaan myyntiin. Samoin tällaisessa tapauksessa tulee eteen sellainen asia, että oikeudettomasti hankittua tietoa ei koskaan saisi käyttää hyväksi päätöksenteossa. Eli se että joku henkilö on kirjoittanut Internetiin vaikkapa Kennedyn murhasta ei tarkoita sitä, että hänet suoraan siitä laitettaisiin holhoukseen. Kun keskustellaan esimerkiksi erilaisten valtakirjojen kelpaavuudesta asianajoon, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että asianajoa saa harjoittaa vain henkilö, jolla on siihen lupa.

Tämän luvan saa suorittamalla vähintään oikeustieteen maisterin tutkinnon yliopistossa, ja sitten tietenkin pitää muiden asianajoa koskevien kelpoisuusvaatimusten täyttyä. Eli mikään ”avoin asianajovaltakirja” ei tähän asianajoon oikeuta. Vaikka henkilöä vastaan olisi tehty kanne oikeuteen, niin kaikki maailman kanteet eivät kuitenkaan mene läpi, vaikka niitä ajaisi kuinka nimekäs asianajaja. Kun keskustellaan esimerkiksi siitä, mitä väärillä keinoilla hankittu asiakirja voi pahimmillaan olla, niin silloin tietenkin unohdetaan se, että tämä asiakirja saattaa olla oikeastaan pelkkä väärennös, ja ilman oikeuden päätöstä ei mitään omaisuuden siirtoa koskevaa toimenpidettä lähdetä tekemään. Kuitenkin esimerkiksi salaliittoteoriat ovat joidenkin ihmisten mielestä sellainen asia, että niiden takia pitää sitten joku ihminen saattaa oikeudessa toikeustoimikelvottomaksi.

Siitä sitten tulee hyvä mieli, kun saa oikein kunnolla näyttää kaikille, kuinka paljon tällä kertaa omalta kohdalta on lain kanssa joustettu, jotta muutkin näkevät, että ”herroille ei rypyillä”. Tuolloin itse kyllä kysyisin, että kuka oikeastaan noihin ”Illuminateihin” uskoo? Se joka kirjoittaa jostain 1700-luvun lopulla perustetusta salaseurasta, vai se joka lähtee henkilöä hakemaan tämän takia mielisairaalaan? Missään laissa ei lue yhdenkään yksityishenkilön nimeä, joten lakeja pitää sen takia kaikkien noudattaa. Kuitenkaan mikään oikeuden päätös ei ole sellainen, että se sitoo vain yhtä osapuolta. Eli niitä pitää yleensä kaikkien noudattaa, vaikka toinen osapuoli olisi kuinka vihattu ihminen hyvänsä.

Kun palataan esimerkiksi toimittajien vastuuseen, niin silloin aina välillä vastaan tulee tapauksia, missä ikään kuin unohdetaan sellainen asia, että esimerkiksi päätoimittaja on saattanut oikeasti sekaantua huumekauppaan. Ja tuolloin tietenkin tulee helposti mieleen sellainen asia, että esimerkiksi haastateltavien lausuntoja aletaan muunnella, jotta he olisivat epäluotettavan tuntuisia. Ja silloin tietenkin on hyvin houkuttelevaa alkaa vihjailemaan tuon pöytää vastapäätä istuvan henkilön olevan jotenkin tyhmä, tai vielä parempi tapa olisi sitten mainita hänen uskovan esimerkiksi valtionhallinnossa olevaan salaliittoon. Kun henkilö on itse epäiltynä rikoksesta, niin silloin saattaa hänellä olla mielessään sellainen asia, että hän ikään kuin mustamaalaa todistajia, sekä esittää heitä jotenkin häriintyneinä.

Tuolloin paras tapa hoitaa asioita, on kertoilla ympäriinsä siitä, kuinka tuo kirjoituksen kohde uskoo salaliittoon hallituksen sisällä. Sillä tavoin saadaan sitten hänet näyttämään hiukan erikoiselta, ja sitten voidaan pyytää näitä paljon puhuttuja virkamiehiä apuun, jotta tuo henkilö saataisiin sitten täyteen holhoukseen. Tuolloin voi esimerkiksi ”rikokseen tähtäävän salaliiton” tilalle tulla sanahirviö ”hallituksen salaliitto”, ja tietenkin on kysymys salaliitosta valtionhallinnossa, jos esimerkiksi kunnan vesilaitoksen johtaja sekä hänen toimintaansa valvova virkamies vetävät kunnan rahoilla vesijohdot omille saunamökeilleen. Tuo ei kuitenkaan mikään kovin suuri asia ole, mutta kuitenkin kyseessä on kunnan varojen väärinkäyttö, vaikka siitä ei paljoa olla puhuttu.

marxjatalous.blogspot.fi 

David Morrellin kirjoittama "Ruusun veljeskunta" ("Brotherhood of the Rose", 1983) kertoo kahdesta agentista, jotka kääntyvät kouluttajaansa vastaan, sekä mutkikaasta isäsuhteesta.

David Morrellin kirjoista ensimmäinen, jonka luin oli nimeltään ”Ruusun veljeskunta” (Brotherhood of the Rose, 1983). Tuossa kirjassa on kaikki ne ainekset, jotka tekevät siitä melko vakuuttavan oloisen agenttikirjan, missä tietenkin on paljon väkivaltaa, mutta kuitenkin kirjassa on hiukan normaalia syvällisempi aspekti, joka ilmenee esimerkiksi sen päähenkilöiden henkilöllisyyden sekä identiteetin luomisessa. Kirjan varsinainen päähenkilö on koulukodin sekä erään toverinsa kautta CIA:han ajautunut ”Saul Chrisman”, joka on kuulemma juutalainen, ja sitten tietenkin tuon identiteetin pohjalta voitaisiin ajatella niin, että hän saattaisi olla jonkun sotarikollisen poika, ja juutalaisen identiteetin piti sitten suojella häntä siltä, että tuo mies alkaisi kysellä menneisyytensä perään.

Hänet vie CIA-miesten vaikutuspiiriin eräs toinen koulukotipoika ”Christopher ”Chris” Kilmoonie”, jonka salaperäinen ”Elliot” on ottanut huostaansa sekä valvontaansa. Kirjan sisältö ei etene kronologisessa järjestyksessä, vaan keskellä on pitkä kuvaus noiden miesten kouluajoista, sekä siitä miten he ajatuivat ”vihreisiin baretteihin” ja siitä CIA:han erään karkausta koskeneen tapauksen yhteydessä sattuneiden pahoinpitelyiden kautta. Eli tuo Elliot sitten vei noille pojille karkkirahaa, ja kun he sitten olivat matkalla kohti automaattia, niin he joutuivat hakatuksi, ja muutenkin tuon Morrellin luoman miehen toiminta ei ole mitenkään lastensuojelun hyväksymää, ja itse kyllä olen joskus miettinyt sitä, kuinka hän tuossa kirjassa luo nuo parit, mitä hän käyttää omina ”hitmaneinaan”.

Hän ikään kuin valitsee nuo taisteluparit niin, että noiden poikien ominaisuudet täydentävät toisiaan, ja se tietenkin tekee heistä erittin läheisiä. Ja sittten Elliot tietenkin vielä esiintyy pojille heidän hyväntekijänään, mikä tekee koko kirjan juonesta hiukan inhottavan. Hän tietenkin on luonut Chrisin isälle taustan lentäjänä, joka on kuollut koelentäessään huippusalaista pommittajaa Japanissa. Morrell esittelee tuota hahmoa melko tarkasti, mutta samalla hänen kirjastaan puuttuu päähenkilön ”Saul Chrismannin” henkilöhistoria lähes täysin. Tuolta puolen katsoen hän ei kovin täydellistä henkilöhahmoa ole luonut, vaikka tuo mies on tietenkin kirja päähenkilönä. Tuossa kirjassa pohditaan sitä, mikä on valtion moraali, kun se haluaa antaa ihmiselle valtaa päättää toisen puolesta tämän elämästä. Ja tuon kirjan pahan isäpuolen eli Elliotin esikuvana on todennäköisesti CIA:n vastavakoilun päällikkö James Angelton, joka kuitenkaan ei varmasti tällaista uskaltaisi tehdä.

Tuon kirjan ideana on se, että tuo vastavakoilun päällikkö kouluttaa koulukotipojista omia palkkamurhaajiaan, joiden tehtävänä on ikään kuin ”poistaa” valtion hallinnosta ihmisiä, jotka vaarantavat CIA:n, mutta kirjan juoni on melko erikoinen, koska siinä sitten paljastuu sellaisia asioita, että tuo mies on myynyt noita palveluksiaan myös muille ihmisille kuin CIA:lle. Ja kirjassa tietenkin esiintyy koko joukko erilaisia taisteluvälineitä, joiden hankkiminen ei varmasti oikeassa elämässä olisi kovin helppoa, vaikka ihmisellä olisi suhteita.

Myös osa noiden kirjojen henkilöiden toiminnasta on täysin absurdia, kuten se kun tuo Chris sitten vuokraa lentokoneen tallelokerosta ottamillaan rahoilla, ja lentää velipojan luokse kalliovuorille. Siinä sitten Morrellilta on unohtunut, että lentäjän pitää aina tehdä lentosuunnitelma ennen lentoon lähtöä, jonka jälkeen hänen pitäisi sitten vielä seurata tekemäänsä suunnitelmaa. Ja tietenkin tuo lentokone on vuokrattu CIA:n luomalla henkilöllisyydellä, ja tuo lentäjä on näyttänyt CIA:n antamaa lentolupakirjaa.

Ja kuten varmaan arvaatte, niin tulos sitten on melko erikoinen, koska hän ei ole mitenkään miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että häntä varjostetaan esimerkiksi TR-3B ”Dragon lady”-vakoilukoneella. tässä skenaariossa vakoilukoneen kamera kohdennetaan tuohon Cessnaan, ja sitten tuota konetta seurataan noin 10 000 metriä niiden päältä. Myös tuota kohtausta ennen oleva pankkikohtaus, missä ”Chris” hakee noita rahojaan on hellyttävä, kun hän esittää henkilökorttinsa, ja sitten häneltä kysytään tunnussana. Se sitten tietenkin on jokaisen pankkivirkailijan velvollisuus, ja koskaan kukaan noista virkailijoista ei raportoi millekään USA:n tiedustelulaitokselle kuten FBI:lle, paikallisen poliisin ATARI-ryhmälle tai DEA:lle, jotka varmaan ovat kiinnostuneita siitä, mitä ihmiset tallettavat pankkeihin.

Samoin CIA:n kirjanpitäjät ovat tietenkin sellaisia, että he eivät mitenkään seuraa pimeiden operaatioiden rahoitusta, joten nuo agentit, joiden koodinimet ovat ”Romulus” ja ”Remus” voivat pimittää tuota rahaa näistä operaatioista. Huomatkaa myös miten esimerkiksi kirjassa kuvaillaan Krav-Magaa, eli sillä muka sitten tehdään noista agenteista voittamattomia. Kun sitten paljastuu se kauhea asia, että Elliotilla on muitakin poikia palveluksessaan, niin silloin tietenkin seuraa järkytys. Mutta kaikista näistä asioista huolimatta on tämä kirja sitten melko hyvää luettavaa. Kuitenkin siinä on hiuka kliseitä, jotka saavat sen hiukan hymyilyttämään ainakin itseäni, ja niin varmaan kaikissa muissakin vakoilukirjoissa on. 

Tässä hyvä esimerkki siitä, kuinka väärä tai liioitteleva otsikointi myy: potkut sai Obaman oikeusministeri

Trumpin antamia potkuja käsitellään otsikossa, kuin ne olisivat suuri asia. Sitten tekstissä lukeekin, että potkut saanut henkilö oli edellisen presidentin virkaansa nimittämä henkilö. Eli melkoinen ero on sillä, mitä otsikko kertoo, ja mitä todella on tapahtunut. Missään nimessä mikään suuri asia tällainen toiminta ei ole, ja kuitenkin tuo ministeri olisi saanut kohta lähteä.

Kun puhutaan tällaisesta otsikoinnista, niin totta kai sillä saadaan paljon lukijoita, joille ikään kuin kerrotaan, kuinka suuri tyranni tämä herra Trump sitten oikeastaan onkaan. Mutta tekstistä sitten ilmenee vähän muuta. Kuitenkin otsikko ei sinällään ole mitenkään harhaanjohtava sinällään, eli kyllä tuo oikeusministeri sitten erotettiin, mutta olisiko sitä voinut vähän pienemmällä otsikolla käsitellä.

Itselläni on joskus muuten käynyt mielessä, että onko lehdistöllä velvollisuutta korvata asiakkailleen lehti, jota on myyty esimerkiksi juuri harhaanjohtavalla tai liioittelevalla otsikolla, missä esimerkiksi selitetään, että jonkun ministeriön työntekijöiden Twitter-tilejä on lakkautettu väärinkäytösten takia, ja sitten tuosta jutusta voidaan lukea, että todellisuudessa tuon Twitter-tilin käyttäjä on ollut joku puistotyöntekijä, jolla ei mitään tarvetta kyseiseen ministeriön tiliin ollut.

Ja ehkä sitten tuo Twitter-tili oli jostain syystä asentunut kaikkiin kyseisen ministeriön puhelimiin, kun niitä on kloonattu. Eli otsikoinnista sai sellaisen käsityksen, että USA:n ministeriöt kieltävät sosiaalisen median käytön työntekijöitään, mutta kuitenkin kyseessä oli ministeriön nimissä olevien sosiaalisen median tilien lakkauttamisesta.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/oikeusministeri-kieltaytyi-toteuttamasta-maahantulokieltoa-trump-antoi-kenkaa/6290952

Stanley Kubrikin "Kellopeliappelsiini" heijastelee modernia ja ehkä hyvinkin vaarallista näennäisen liberaalia trendiä, missä ongelmia hoidetaan psykokirurgialla mieluummin kuin vankiloilla

Vuonna 1971 Stanley Kubrik niminen ohjaaja teki elokuvan nimeltään Kellopeliappelsiini (Clockwork orange), joka on kuuluisa kohtauksesta, missä päähenkilöä koulutetaan olemaan "hyvä ja positiivinen ihminen". Tuon britanniassa kuvatun elokuvan maailma on ikään kuin fantasiaa, missä väkivaltainen nuorisoryhmä terrorisoi ihmisiä, ja sitten myöhemmin heidät pidätetään, ja viedään kasvatuslaitokseen, missä käytetään erityisiä psykokirurgisia menetelmiä noiden ihmisten kouluttamiseen. Elokuvan lopussa sitten tuo "uudesti" syntynyt johtaja saa kohdata itsensä ja väkivaltaisuutensa, kun hän menee tapaamaan entisiä tovereitaan.

Tuo lähes kulttimaineeseen noussut elokuva heijastelee aikakautensa ilmiöitä kuten LSD:tä sekä Vietnamin sodan kauhuja. Elokuva ei ole koskaan menettänyt ajankohtaisuuttaan, ja sitä voidaan pitää erään nykyään vallalla olevan yhteiskunnallisen trendin ilmentymänä. Tässä trendissä vankeja kohtaan osoitetaan liberalismia sekä ymmärrystä, ja siinä varsinainen vankeinhoito on korvattu erilaisilla lääkinnällisillä sekä kirurgisilla menetelmillä, missä ihmisen luonnetta muutetaan lobotomian kaltaisilla leikkauksilla, missä aivojen aggressiokeskukseen eli amygdalaan tai mantelitumakkeeseen, mikä on raivokohtausten keskus ruiskutetaan sytostaattista myrkkyä tai sitä muuten tuhotaan, jolloin ihmisen impulsiivinen käytös loppuu, ja siksi psykokirurugiaa voidaan pitää melko varmana tapana estää ihmisiä tekemästä uusia väkivaltarikoksia. Mutta sitä voidaan käyttää myös autoritäärisen hallituksen toimesta ihmisten vaientamiseen.

Tuollaiset leikkaukset ovat yhdessä lobotomian kanssa kuitenkin vaarallisia, koska niissä voidaan ihmisen tunne-elämä latistaa hyvin tehokkaasti, mutta samalla leikkauksen kohteen luovuus sekä omatoiminen toiminta latistuu. Kuitenkin noiden leikkausten avulla saavutetaan parempia tuloksia sikäli, että tuolloin väkivaltaisen henkilön vankilapakoa ei enää tarvitse pelätä Yhtä paljon kuin ennen. Samoin kun noita hyvin väkivaltaisia vankeja ei enää tarvitse sitten vartioida kovin tarkoin, niin vankiloiden kustannukset laskevat. Mikäli noita psykokirurgisia menetelmiä verrataan esimerkiksi perinteisiin vankiloihin, niin silloin varmasti kenenkään ei noita ihmisiä tarvitse enää pelätä. Perinteisiä "koppihoitoja" ajateltaessa pitää muistaa se, että tietenkin osa noista vangeista oli oppinut läksynsä vankiloissa, mutta osa taas sitten kovettui vankiloissa vielä kovemmiksi, ja sitten tietenkin tuli joskus eteen sellainen tilanne, missä kuolemantuomion käyttöä piti ryhtyä harkitsemaan, mikä tietenkin lisäsi vankien pakenemiseen liittyviä riskejä.

Kuitenkaan koskaan muistettu sosiopaattisen persoonallisuuden tärkeintä tuntomerkkiä nimittäin heidän viehättävyyttään ei oltu koskaan mainittu valamiehistöille tai tuomareille. Tai varmaan he olivat lukeneet sarjamurhaajien olevan miellyttäviä ihmisiä, mutta he eivät varmaan tienneet koskaan, mitä se sana "viehättävä" oikeasti tarkoitti. Ollakseen vakuuttava täytyy sairaan ihmisen kehittää jokin asia, millä hän saa uhreja houkuteltua luokseen. Ja jos tuollainen kylmä sekä hyvän manipulointitaidon omaava henkilö sitten istuu oikeudessa, niin hän saattaa hyvinkin osata antaa itsestään sellaisen kuvan, että hän ikään kuin on uhri. Sosiopaattisen persoonallisuuden ikävin piirre on se, että nämä henkilöt eivät koe tekevänsä väärin, kun he pahoinpitelevät tai surmaavat uhrejaan, ja heidän ajatusmaailmansa on sellainen, että kaikki mitä he muuallakin tekevät on oikein. Ja jos sitten joskus käy niin, että poliisi saapuu kotiovelle, niin aina hänellä on selitys kaikkeen. Syytä on hänen vanhemmissaan, jotka eivät ole hänelle ostaneet lahjoja.

Tai sitten syytä on yhteiskunnassa, mikä ei päästänyt tuota henkilöä yliopistoon, vaikka hän oli lintsannut koulusta, ja todistus oli täynnä hylättyjä arvosanoja. Toki noita arvosanoja vain antoivat liian tiukat opettajat, jotka eivät ymmärtäneet sitä, kun tuo henkilö hoiti naapurin syöpämummoa koko päivän. Eli tuo hoito on saattanut olla sellaista, missä potilas on suoraan nukutettu unilääkkeillä, ja sitten hänet on pantu makaamaan muovilla peitetyille lakanoille, ja siinä sitten on tuo henkilö sitten jäänyt katselemaan televisiota tai pelaamaan tietokonepelejä alakertaan. Tuolla tavoin saadaan aikaan se, että naapurit ihastelevat sitä, kuinka altruistinen toinen henkilö on, ja joissakin tapauksissa syy ei ole kuitenkaan tuossa hoitajassa. Varsinkin nuoren henkilön ollessa kyseessä syy saattaa löytyä siitä, että esimerkiksi alkoholistivanhemmat ovat laittaneet lapsensa tuollaisen syöpäpotilaan hoitajaksi, ja tietenkään tuollaisella keskenkasvuisella ihmisellä ei ole mitään koulutusta tai kokemusta hoitaa noita asioita.

 Mutta toki saattaa olla niin, että tuo paikka on annettu jollekin aikuiselle, joka sitten on siirtänyt sen vaikka omalle lapselleen. Sosiopaattien paras temppu on uskotella, että he ovat altruisteja, mikä sitten vie heitä aiottujen uhrien läheisyyteen. Eli tällaisissa tapauksissa on ollut kyse ehkä sairaanhoitajan pätevyyden omaavasta henkilöstä, jonka toiminta on muuttunut huumeiden ja alkoholin käytön takia vastuuttomaksi. Puhuttaessa esimerkiksi rasismista tai väkivallasta, niin lapsi oppii nuo asiat hyvin nuorena, mikäli heidän vanhemmillaan on tapana käyttää rasistisia ilmauksia kotonaan. Jos henkilö on sellainen, joka sitten tekee toistuvia väkivallantekoja, niin silloin tietenkin olisi hyvä, että hänen käytöstään hoidetaan psykokirurgisilla menetelmillä, jotta tuollainen henkilö sitten ei olisi vaaraksi ympäristölleen. Vankiloiden ongelma on siinä, että niissä ihmiset oppivat mielistelemään psykiatreja, ja he saattavat olla hyvin hurmaavia ehdonalaisesta päättävän lautakunnan edessä, mutta sitten kadulla taas sama vanha meno jatkuu. Vangit oppivat hyvin nopeasti vastaamaan psykiatreille siten, että he antavat noille ihmisille parhaan mahdollisen kuvan itsestään.

 Eli arvioijille kerrotaan sitä, minkä nämä haluavat kuulla, ja siksi esimerkiksi täydellinen sosiopaatti voi päästä kaduille tekemään rikoksia. Kuitenkin on pakko sanoa, että nämä henkilöt ovat vain pieni vähemmistö vangeista, mutta samalla he ovat hyvin näkyvä osa vankeinhoidon työtä. Näet he ovat niitä ihmisiä, jotka täyttävät lehtien etusivut, ja kuitenkin vain yksi miljoonasta ihmisestä on tuollainen. Ja kun puhutaan niistä huonoista kotioloista, niin maailmassa on vaikka kuinka paljon ihmisiä, joilla on huonot kotiolot, mutta he eivät kuitenkaan ole mitään lehtien etusivuja täyttäviä ammattirikollisia, joten pelkät huonot kotiolot eivät selitä siitä, miksi jollain ihmisellä sosiopatia puhkeaa täyteen kukkaansa jolloin hän muuttuu ihmiseksi, jolla on sellainen asenne, että muut ihmiset ovat olemassa vain hänen omien tarpeidensa tyydyttämistä varten.

marxjatalous.blogspot.fi

Ihmisarvoinen elämä sekä sairaalan vastuu siitä, "mikä on potilaalle parasta", ei ole sama asia kuin se, "mikä parasta henkilökunnalle"

Lääkärit sekä muut sairaalan työntekijät ottavat jatkuvasti vastuuta toisen ihmisen elämästä, ja sen takia täytyy sanoa, että heillä on työssään valtava vastuu. Mutta tuon asian takia esimerkiksi lääkärin koulutus kestää niin kamalan kauan. Ja tällä hyvin pitkällä koulutuksella varmistetaan, että kovin houkutteleva asia ei tuon viran ja velvollisuuden väärinkäyttö ole. Jos lääkäri käyttää virkaansa sekä asemaansa väärin, niin silloin hän tekee rikoksen, joka vie koko hänen elämänsä roskakoriin. Tuo lääkärin viran väärinkäyttö on näet sellainen asia, että sitä ei voida kuin kauhulla ajatella.

Itse olen joskus miettinyt sitä, että mistä minä tiedän mitä lääkäri oikeastaan tekee, tai että parantaako hän minun sairauksiani. Eli antaako hän oikeaa lääkettä tai poraako hammaslääkärini oikeasti reikää hampaassani? Tietenkin tiedän että turvajärjestelmä on olemassa, ja että hänen pitää lähettää raportteja sekä röntgenkuvia valvoville lääkäreille, ja tietenkin diagnoosit pitää tehdä oikein, jotta lääke olisi oikeanlaista, ja sen vaikutus olisi haluttua.

Mutta kuitenkin aina välillä eteen on tullut tapauksia, missä henkilökunta on kieltäytynyt potilaan toiveesta saada synnyttää keisarileikkauksella, ja seurauksena on ollut vaikea synnytys, ja sitten joskus on potilas kuollut, jos hänen esittämään toiveeseen ei olla suostuttu.  Joten aina tällaisissa tapauksissa on mieleeni tullut sellainen ajatus, että olisiko joku kätilö sitten halunnut esimerkiksi harjoitella synnytystä potilaan kustannuksella? Jos potilas toivoo jotain, niin silloin yleensä on ollut tapana kunnioittaa potilaan toiveita, jos se vain on mahdollista. Kuitenkaan henkilökunta ei jostain syystä ole noita toiveita noudattanut, ja missä mahtaa olla syy, kun aivan terve äiti kuolee synnytykseen?

http://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/sairaalan-virhe-oli-kohtalokas-vastasynnyttaneelta-aidilta-koskettavat-viimeiset-sanat/6269518

Kun puhutaan synnytyskomplikaatoista, niin tuolla potilaalla oli edellisen synnytyksen yhteydessä ollut noita komplikaatioita, ja ne ilmeisesti oli kirjattu ylös vastaavan tapauksen varalta, mutta sitten tuota tekstiä ei olla viitsitty lukea. Ja seurauksena on ollut potilaan kuolema. Todella ikävä juttu tällainen asia, kun ajatellaan sitä, millainen maine noilla sairaalan työntekijöillä on muiden ihmisten silmissä. He antoivat potilaan kuolla, koska heidän mielestään hän ei tarvinnut sellaista hoitoa, mitä oli ehdotettu. Ja miksi noiden työntekijöiden mieleen ei tullut se, että potilastakin voidaan kuunnella noissa asioissa?

Lääkärien velvollisuus on hoitaa potilastaan mahdollisimman hyvin, ja siksi suurin osa heistä tekee välittömästi ilmoituksen tekemistään hoitovirheistä. Kuitenkin on olemassa lääkäreitä, joiden omatunto ikään kuin turtuu, jos he sitten esimerkiksi unohtavat pumpulitupon leikkaushaavaan. On paljon lääkäreitä joiden mielestä heidän toimintansa on aina oikeutettua, ja toki hoitovirheitä varten on olemassa vakuutus. Nämä lääkärit eivät mielestään tee mitään väärää siinä, että he eivät hoida potilaitaan tarpeeksi hyvin, ja jos he tekevät työtään alkoholin vaikutuksen alaisena, niin mitä sitä nyt ilmoittamaan vakuutusyhtiölle tai poliisille. Siinä tärveltyy sairaalan maine, ja lääkärin elämäntyö menee sitä kautta piloille, kun hän joutuu tilille teoistaan. Ja lääkärin virka houkuttelee joitain ihmisiä käyttämään asemaansa hyväksi.

Hoitovirheisiin kuuluu ikävä kyllä sellaisia tapauksia, joissa kuolema johtuu liian pitkästä odottelusta tai väärin annostelluista lääkkeistä. Eli joissakin tapauksissa kemoterapia on aloitettu liian myöhään, jotta lääkkeet olisivat ehtineet vaikuttaa syövän etenemiseen. Tuollaista lääkäriä kutsutaan "Dr. Palmiksi", mikä viittaa vanhanmalliseen elektroniseen päivyriin, koska hän katsoo kaikki asiat aina yön yli. Ja sitten yhtenä päivänä hän huomaa kasvaimen levinneen vähän liian paljon. Tuolloin tietenkin hän selittää kuulemistilaisuudessa, että "halusi säästää potilaan liian voimakkailta ja tuskallisilta terapioilta", mistä seurasi sitten yllättävä syöpäkuolema. Mutta samalla tietenkin on lääkäreitä, joiden mielestä esimerkiksi rintasyöpäpotilaaan ulkonäkö on tärkeämpi kuin hänen elämänsä, ja he sitten selittävät, kuinka heidän kannattaa jättää tuo rinta paikalleen, jotta nämä henkilöt sitten olisivat paremman näköisiä.

Seurauksena on sitten syöpäkuolema, jonka seuraamista ei kovin moni edes halua kuvitella. Tuollaista lääkäriä kutsutaan nimellä "Dr. Pamse" erään lasten sarjakuvan mukaan. Kyseessä on henkilö, jonka mielestä kaikki asiat voidaan hoitaa lääkkeillä eikä potilaan tarvitse koskaan tinkiä mistään. Tai jos tarkemmin ajatellaan, niin psykiatrisen tai holhouksenalaisen potilaan ollessa kyseessä, on luvat hoitoon aina kysyttävä potilaan omaisilta, jotta hän ei joutuisi juridiseen vastuuseen teoistaan, joihin kuuluu potilaan hylkääminen johonkin kopperoon. Tuollaiset lääkärit unohtavat usein sen, että potilas on se henkilö johon lääkäri kohdentaa hoitojaan. Heistä on paljon mukavampi kysy lupia hoitoihin potilaan vanhemmilta, koska se tietenkin merkitsee heille vähemmän paperityötä. Ja johtavan lääkärin tekiessä hoitovirheitä, hän voi sitten uhkailla muita henkilökuntaan kuuluvia uran vaikeutumisella, jos nämä puhuvat noista asioista esimerkiksi toimittajille tai lehdistölle.

Eikä hän silloin joudu kohtaamaan potilastaan muuten kuin objektina, josta haetaan sitten palkkatuloja. Eli hänelle potilaat ovat vain välttämätön paha, ja tärkeämpää tietenkin on se, että potilaan vanhemmat ovat hänelle ystävällisiä. Ja mitä sillä on väliä, mitä potilaat hänestä puhuvat, kun kaikki asiat voidaan sopia heidän ohitseen. Tässä lopussa sitten kysäisen vain, että kuinka monta kertaa esimerkiksi lastenkodin asukkeja tai prostituoituja on kuollut tällaisessa tapauksessa, että he eivät ole saaneet tarpeellista hoitoa, ja sitten tapauksia on saatettu peitellä esimerkiksi henkilökunnan ja muiden viranomaisten toimesta. Jos potilaalla ei ole omaisia, joihin voidaan ottaa yhteyttä, niin silloin on erittäin suuri vaara, että joku lääkäri käyttää tilannetta hyväkseen, ja sitten harjoittelee hänellä esimerkiksi selkäydinpunktiota. Tai sitten tekee turhia leikkauksia, koska tuolla ihmisellä ei ole ketään, joka häntä kaipaa, ja lääkärin on helppoa perustella noita tekoja sillä, että potilaalla on esimerkiksi joku tulehdus tai vastaava tila, ja jos hän sitten kuolee, niin ketään ei sitten seiso ovella vaatimassa tutkimuksia.

pimeakronikka.blogspot.fi

Miksi platoninen ajattelutapa mairittelee sotilaita?

Platonilainen ajattelutapa miellytti nimenomaan spartalaisia sotilaita, koska se ikäänkuin vapautti heidät vastuusta, kun puhutaan sodista. Eli hän teki sotilaista ikään kuin vain käskyjen vastaanottajia tai välittäjiä, kun taas valtiossa valtaa pitivät hänen valtiomallissaan filosofit, jotka sitten myös kantoivat vastuun päätöksistään. Eli Platon tekee omassa filosofisessa mallissaan ihannevaltiosta sellaisen, että tuon hänen valtionsa käskyt jakaa filosofien ryhmä, joka johtaa kaikkea toimintaa ikään kuin kasvottomasti, ja jonka edustajia nuo sotilaat sitten ovat.

Toisin sanoen nämä taistelijat, tai miksi heitä nyt sanotaan ovat valtion johtajien edustajia helootteihin eli orjiin, joiden asema on lähinnä sellainen, että heitä tarvitaan tuossa Platonilaisessa ihannevaltiossa ainoastaan välttämättömään tuotantoon, ja kuten varmaan kaikki arvaavat, niin Platon ei jostain syystä asettanut sotilaalle muuta velvollisuutta kuin taistella valtion nimissä kaikkia vihollisia vastaan, mitä valtion johto sille antaa. Ja samalla sotilaat niin mukavasti eristivät valtiota johtavat filosofit kansasta, joka tekee työtä eli raataa pelloilla. Mutta kuten me nykyihmiset tiedämme, niin tietenkään mikään työ ei kuitenkaan ole pelkkää pelloilla raatamista, vaan myös tiettyjä muita asioita piti tuottaa, jotta valtion falangi olisi iskussaan. Ja tuo asia olivat pronssi- ja rautamiekat sekä panssarit, joita ilman ei noita sotilaita olisi ollut.

Platonin ongelmana tuossa mallissa oli se, että miekat ja panssarit sekä kilvet eivät valmistuneet itsekseen, ja siksi piti olla seppien ammattikunta, joka valmisti noita välineitä. Ja missään nimessä mikään sotilas ei niitä saanut ryhtyä tekemään, koska hän olisi silloin vaarantanut koko Platonisen yhteiskunnan ja voinut varustaa esimerkiksi oman falangin, joka olisi irrallaan valtiota johtavien filosofien komennosta. Se olisi saattanut aiheuttaa sen, että falangin päällikkö olisi voinut ruveta kuvittelemaan olevansa esimerkiksi Spartan kuningas, ja siitä olisi sitten seurannut varmasti monta mukavaa juttua kerrottavaksi.  Samoin pelloille ei sotilaiden olisi hyvä mennä, koska näitä hurjia falangien miehiä hallittiin ruuan avulla. Jos puhutaan siitä, että nuo miehet olivat täydellisiä tappokoneita, joiden rinnalla nykyaikainen kommandosotilas ja hänen koulutuksensa ovat leppoisia kävelyretkiä.

Noiden falangien miesten tuli surmata itsensä jos kuningas sattui käskemään. Toisin sanoen Spartan sotilaat olivat ikään kuin ihmisrobotteja, joita tuotettiin vain yhtä asiaa varten, nimittäin taistelemaan Spartan puolella, ja samalla tottelemaan omia esimiehiään kuin robotti, ja kun hän sitten palasi taistelusta, niin tietenkin silloin ongelma oli sellainen, että tuo henkilö sitten saattoi saada osakseen mainetta sekä suosiota, mikä ei miellyttänyt varmasti Spartan kuningasta. Todellisessa Platonin ihannevaltiosta oli reaalisosialismiin verrattavissa oleva ilmiö, jonka tarkoitus oli hiukan siloitella esimerkiksi Spartan kaltaisen valtion kuninkaan kivikovaa mainetta. Tuo "reaaliplatonismin" idea oli siinä, että Spartan kuningas oli yksinvaltainen ulospäin, ja hän tietenkin silloin oli siinä asemassa, että tuota miestä vihattiin, mutta jossain tapauksessa hän joutui hakemaan muualta tukea.

Ja tuo tuki oli tietenkin sellaista, että sitä ei kukaan voinut suoraan lähestyä. Kuningas tietenkin sai aina välillä ohjeita esimerkiksi oraakkelin välityksellä, mutta kukaan ei koskaan ollut nähnyt oraakkelia. Todellisuudessa tuo ennustaja oli mies tai nainen, joka toimitti tuolle kuninkaalle käskyn, joka tuli filosofeilta, joiden henkilöllisyys oli tietenkin salattu, Näet koska kuningas oli toimeenpanevan vallan johtaja, niin hän sai sitten paljon valtaa, mikä liittyi hänen työhönsä. Ja tuolloin oli vaara siitä, että tuo mies saisi päähänsä ruveta suosituksi. Kuten nykyään niin tuolloin antiikin Kreikassa oli poliitikkojen saatava kansan enemmistö taakseen, ja tuolloin saattoivat sitten sukset mennä noiden filosofien kanssa hieman ristiin. Se olisi saattanut sitten saada aikaan sellaista, että kuningas olisi sitten voinut haluta surmata  filosofeja.

Filosofit olivat sen takia platonisessa ajattelutavassa ikään kuin valtiota hallitseva luokka, joka ei kuitenkaan tehnyt operatiivisia päätöksiä. He olivat kuin jokin tietokonemaailman "Pilvipalvelu", josta kuningas sai tukea omille päätöksilleen, ja heidän roolinsa on lähinnä yleisjohdollinen sekä neuvoa-antava. Eli missään nimessä kuninkaan ei noita neuvoja tarvinnut noudattaa, ja siksi oraakkelien antamat ennustukset olivat välillä hyvin moniselitteisiä. Näin ei oraakkelien tarvinnut sitten pelätä sitä, että jos sotaretki meni huonosti, niin häntä siitä syytettäisiin. Kuitenkin esimerkiksi Thermopylain tappion jälkeen Spartalaiset syyttivät oraakkeleita lahjusten ottamisesta, ja heitä syytettiin siis samalla tuosta Spartalaisten tappiosta.

Oraakkeli oli hoviastrologian esikuva, ja hänen tehtävänsä oli tukea kuninkaan päätöksiä. Samoin hänen kauttaan toimitettiin sellaisia tietoja, että oliko kuninkaan sotaretkille luvassa tukea ulkoapäin, ja samoin kohteista hankittu tiedustelutieto toimitettiin kuninkaalle oraakkellien kautta. Esimerkiksi termi "Marsin ylikulku" saattoi tarkoittaa monia asioita, mutta yksi saattoi olla se, että toinen kuningas oli valmis hyökkäämään yhteisen vihollisen selustaan tai muuten estämään sen etenemistä esimerkiksi romauttamalla siltoja.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Uhkakuvat ovat aina olleet valtion johtajille tärkeitä asioita, koska niiden avulla on saatu kansa pidettyä aisoissa.

Suomen Pankin aulassa olevissa freskoissa esiintyy Louhi-hahmo, joka on oikeastaan meidän kansallinen versiomme uhkakuvasta. Tuo “Louhi-hahmo” on oikeastaan samanlainen universaali  uhkakuvan symboli riippumatta siitä, missä päin maailmaa tuota uhkakuvaa esitellään. Pakanuuden ajalta peräisin olevassa käsityksessä vihollisesta tai uhasta, on havaittavissa samanlaisia asenteita maasta riippumatta. Vihollinen esitellään omalle kansalle jotenkin naismaisena sekä samalla myös ovelana sekä viettelevänä persoonana, jonka omat taistelijat sitten voittavat. Uhkakuva on kaikille maailman valtioille yleensä aivan samanlainen, riippumatta siitä, millainen valtio- tai millä vuosisadalla tuota uhkakuvaa käytetään perustelemaan esimerkiksi hyökkäys toiseen valtioon.

Uhkakuva liittyy universaaliin vallankäyttöön, ja varsinkin ulkoisia uhkakuvia käytetään hyväksi ihmisten ehkä hyvinkin oikeutettujen sisäpoliittisten vaatimusten hillitsemisessä sekä kansan rivien kokoamiseen hallitsijan taakse. Tai sisäpoliittisten uhkakuvien tarkoitus on samalla tavoin antaa oikeutuksen toisinajattelijoiden pidättämiseen sekä mielenilmausten tukahduttamsen perutelemiseen. Vanha ruotsalainen uhkakuva ovat “sverkkerit”, joiden olemassaolo oli joko keksittyä tai sitten heidän vahvuuttaan liioiteltiin. Ja kun Ruotsi-suomen kuningas joutui epäsuosioon, niin ikään kuin tilauksesta tai taivaan lähettämänä saapuivat nuo “sverkkerit” pelastamaan kuninkaan, rosvoamalla taloja sekä linnoja pitkin Ruotsia tai Suomea.

Tietenkin silloin tarvitsi valtio vahvaa johtajaa, kun nuo kammottavat “Novgorodin pakanat” ryöstivät Suomea, ja silloin tietenkin tarvittiin joka mies aseisiin, ja mitään keskustelua esimerkiksi ylisuurista veroista ei silloin sopinut käydä. Ja toki tuollainen asevoima sitten tarvitsi ammattimaisen johtajan, jolla oli “Jumalan antama lupa” johtaa armeijaa, joten tietenkin kuningas itse lähti tuota joukkoa johtamaan, ja hakemaan esimerkiksi ryöstöihin syyllistyneitä Novgorodilaiset vaikka Moskovasta, ja samalla myös korvauksia noiden ihmisten teoista otettiin matkalla vastaan tulevista taloista, jotka olivat tarinan mukaan tehneet yhteistyötä ortodoksien eli Novgorodilaisten kanssa. Ja tietenkin kansa pelkäsi niitä kammottavia “idän petoja”, jotka tekivät ties mitä, jos he pääsevät Suomeen.

Suomessa nämä henkilöt olisivat voineet yrittää käännyttää kansaa pois katolilaisuudesta, ja sitten kun uskonpuhdistus alkoi, niin tietysti luterilaiset sitten olivat se oikeampi puoli. Ja kun kansa pelkäsi, niin kuningas saattoi sitten hallita maataan tehokkaasti ja päättäväisesti. Armeija oli tuolloin välttämätön osa valtion koneistoa, ja se tarvitsi kunnon varusteet, jotta kuningas voisi taistella maahantunkeutujia vastaan. Monissa uhkakuvissa on toisella puolen pelkäävä kansa. Joka pohjautuu jostain valtavan suuresta ja upeasta, tai ainakin hiukan muita paremmasta rodusta. Ja tuo suuri kansa sitten joutuu valitettavasti pelkurimaisen hyökkäyksen kohteeksi, minkä jälkeen sen on ollut pakko puolustaa itseään.

Toisaalta uhkakuvan käyttö on ollut myös niin sanotusti passiivista, eli valtion johtaja on ottanut vasallin roolin toiseen valtioon nähden. Ja esimerkiksi Raamatun Herodes oli tuollainen vasalli, joka maksoi veroja Roomaan. Vasallin asemassa oleva hallitsija on toisen hallitsijan alamainen, jonka tehtävä on hallita maata tämän herransa käskyjen mukaan. Ja tietenkin vasalli oli sikäli ikävässä asemassa, että hänen oli pakko totella tuota toista kuningasta, joka pani vasallinsa  avulla toimeen ryöstöjä sekä verilöylyjä, joiden tarkoituksellisuus oli ainoastaan oman voiman osoittaminen. Yleensä tuo vasalli teki käskijöiden likaista työtä, koska hänen oli pakko olla aina herralleen mieliksi, tai sitten koko kansa joutui vaikeuksiin.

Todellisuudessa jo Herodeksen aikaan nuo vasallit tunnettiin siitä, että he mielellään syyttivät kansaansa valtion ongelmista, ja esimerkiksi veroja sitten ei aina muistettu maksaa oikein. Tuo tarkoitti sitten ryöstöjä, jotka kohdistuivat tavallisiin ihmisiin, joiden syyksi vasallit panivat kaiken, vaikka he itse olivat ottaneet esimerkiksi verorahoja omaan taskuunsa. Ja mitä muuta tekemistä kansalla oli, kuin ahertaa hänen pelloillaan, ja panna hänen viiniään. Tietenkin verotus oli kova, mutta mitä sillä oli väliä, kun vain ihminen sai juoda hyvää viiniä ja syödä hyvin. Ja jos tavallinen peltotyöläinen ei osannut lukea, niin mitä sillä oli väliä, kunhan tuo mies muisti sitten kääntää peltonsa sekä pitää itsensä siinä kunnossa, että peitsi tai viisi metriä pitkä piikkikeihäs pysyi kädessä. Ja olihan paavi sanonut, että nuo tyhmät ihmiset olivat onnellisia.

Silloin he eivät edes osanneet vaatia mitään, kun eivät mitään olleet saaneet. Ja tietenkin linnoissa palvelevat sotilaat olivat vähän ongelmallisia, koska he olivat nähneet linnojen elintason, mutta missään nimessä tavallinen kansa ei saanut nähdä esimerkiksi linnoissa tapahtuvia syöminkejä. Silloin olisi saattanut tietenkin pinna vähän palaa, jos tuo maatyöläinen olisi havainnut, että linnoissa heitettiin puolet ruuasta pois, vaikka maassa saattoi olla nälänhätä.

Mutta tietenkin kuningas oli saanut valtansa jumalalta, joten silloin hänen oli vain pakko kukistaa nuo kapinat, ja kukapa sitten olisi vapaaehtoisesti lähtenyt muutenkaan Jumalaa vastustamaan. Joten kaikille oli sitten parempi, että noista linnojen menoista ei kukaan saanut tietää, niin silloin jäi kapinakin kukistamatta, ja tiedä mitä kauheaa nuo kuinkaan palkkasoturit voisivat ihmisille tehdä. Kapinan kukistaminen oli asia, mitä ei varmaan ollut kovin helppoa perustella tavalliselle kansalle, jonka osa oli palvella kuningasta. Joten sitä varten oli palkattava palkkasotureita, joilla ei ollut henkilökohtaisia suhteita noihin tavallisiin ihmisiiin, jotta he voisivat olla kovia ja ankaria niitä kohtaan, jotka olivat kuningasta vastustaneet.

Kuningas sai valtansa jumalalta, ja hän oli ylimmän vallankäyttäjä asemassa valtiossaan. Ja tietenkin tavallisen rahvaan ei sopinut hänen asioitaan paljoa moittia. Yksittäiset vastustajat hoidettiin urkintakoneiston avulla, niin että heidän sanottiin vain pettäneen hallitsijan, ja tietenkin joskus myös tavallisia ihmisiä surmattiin. Yksi kuuluisimmista tapauksista historiassa, missä kuningas on antanut luvan rosvota omaaa maataan on ollut “Hugenottiristiretki” jonka alku oli se kun vuonna 1568 protestanttiset hugenotit työnsivät 13 katolista pappia kuolemaan La Lanternen tornista La Rochellen kaupungissa Ranskassa. 59 vuotta myöhemmin kardinaali Richelieu (1585-1642) kosti piirittämällä kaupunkia, kunnes nälkiintyneet kaupunkilaiset antautuivat.

Tuon vuonna 1627 alkaneen saarron aikaan 22 000 henkeä kaupungin 27 000 asukkaasta kuoli nälkään ja tauteihin. Suurin osa protestanteista sai lähteä Ranskasta, mutta heidän johtajansa vangittiin La Lanternen torniin, ja tämän lähteenäni käyttämäni  artikkelin kirjoittaja ei heidän kohtalostaan mitään mainitse. Eli saattoi olla niin, että Richelieu näännytti heidät kuoliaaksi, tai sitten heidät pakotettiin muuttamaan nimensä, ja ehkä he sitten päättivät päivänsä jonkun tyräkkihillolla maustetun pannukakun äärellä.

 http://historianet.fi/kulttuuri/historian-oppaat/ranskan-protestantit-saarrettiin-ja-tuhottiin.

Kuitenkaan tuo tapaus ei ole ainoa tapaus historiassa, ja nimitystä “hugenottiristiretki” käytetään monista muistakin vastaavista tapauksista, mutta kuuluisin noista tapauksista on tämä Richelieun suorittama kaupungin piiritys. Kaikkein pöyristyttävintä tuossa tapauksessa on ollut se, että kukaan noista tuossa operaatiossa surmatuista henkilöistä ei ollut edes vielä ollut edes elossa kun nuo papit surmattiin vuonna 1476.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Armand_de_Richelieu

Richelieu tuomitsi koko kaupungin kuolemaan siksi, että noiden ihmisten vanhemmat olivat hyökänneet pappien päälle, mutta toisaalta  tuo Richelieun roolin korostaminen tässä asiassa saattaa olla Ludvig XIII:n,(1601-1648) josta käytetään nimeä "Oikeudenmukainen" eli “Aurinkokuninkaan” isän maineen pitämisessä puhtaana. Ja itse kyllä uskon, että Richelieu sai käskyt tuohon tekoonsa kuninkaalta, koska hänen sanottiin toimineen kuninkaan nimessä, ja ehkä tuon operaation tarkoitus oli näyttää kaikille, että Kuninkaan ei tarvinnut neuvotella kenenkään kanssa. Samoin saattaa olla niin, että kuninkaalle oli sanottu kaupungin saaneen oikeutensa uskonnovapauteen kiristämällä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ludvig_XIII

marxjatalous.blogspot.fi

Trump ja vesikidutuksen palauttaminen voivat johtaa vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin

Trump haluaa palauttaa vesikidutuksen takaisin käyttöön. Tämä voi vaikuttaa hyvin julmalta toiminnalta, mutta vankeinhoito on äärimmäisen julma laitos, ja toisaalta vankiloiden tarkoitus on pelottaa ihmisiä. Ja näin ollen vesikidutus voi olla hyvin tehokas toimenpide, jolla avataan kuulusteltavan suu melko tehokkaasti. Kyseessä on niin sanottu kevyt kidutusmenetelmä, missä uhrin kasvoille kaadetaan vettä joko kankaan läpi tai sitten kasvojen ollessa paljaina, jolloin kohde näkee kuulustelijan kasvot.

Tai jos tuolloin halutaan salata henkilöllisyys, niin tuon kuulusteltavan kasvoihin suunnataan lamppu, joka häikäisee kohdetta, jolloin hän ei voi tunnistaa kuulustelijaansa. Tuolla menetelmällä pyritään tekemään kuulusteltavan olo mahdollisimman ikäväksi. Samoin pyritään “kannustamaan” häntä kertomaan kaikki, asioista mitä kuulustelija häneltä kysyy. Kevyeen kidutukseen kuuluvat sitten myös erilaiset alistamisen keinot, kuten ihmisen kiinnittäminen alustaan, ja hänen silmiensä peittäminen. Tuo sitten varmasti pelottaa jokaista maailman ihmistä. Kidutuksen ongelmana on se, että vanginvartija tai joku muu voi sitten sen avulla painostaa ihmistä tunnustamaan tekoa, mitä hän ei koskaan edes ole tehnyt.

Vesikidutuksen ideana on se, että vanki ikään kuin murretaan sillä, että hänelle tarjotaan mahdollisuutta tehdä yhteistyötä kuulustelijan kanssa, ja samalla kun hän tekee yhteistyötä, niin vesikidutusta lievennetään. Kun puhutaan siitä, miten tuollaiset ihmiset sitten saadaan tekemään yhteistyötä, on se että heille tarjotaan samalla ulospääsyä tilanteesta, niin että hän saa sanoa kavereilleen olleensa hyvin urhea ihminen, jonka paha sotilaspoliisi sitten mursi. Ja muutenkin tuollainen tilanne on hyvin painostava, koska vieressä seisoo ihminen maihinnousukengissä sekä sotilasvaatteissa, ja painostaa tuota maahan sidottua henkilöä kertomaan kaiken mitä tämä tietää kyseisestä asiasta.

Kun keskustellaan tuosta psykologisesta alistamisesta, niin tietenkin tuossa menetelmässä käytetään hyväksi sitä, että ihminen ikään kuin haluaa ottaa kontaktin vastapuoleen, ja tuon menetelmän avulla halutaan kannustaa tuota kuulusteltavaa avautumaan vastapuolen kuulustelijoille. Tuossa leikissä sitten toinen kuulustelijoista on “kova” eli hän huutaa noille “asiakkailleen”, ja toinen sitten on tyynnyttelevinään tätä henkilöä, joka karjuu lattialla makaavalle “asiakkaalleen”, ja toinen sitten sanoo, että “älä nyt sekoa”. Tuo menetelmä on yleinen esimerkiksi poliisien kuulustelussa käyttämä menetelmä, joka sitten voi joskus muuttua erittäin painostavaksi, ja jos toinen poliisi sitten menettää malttinsa, niin silloin saattaa tilanne muuttua erittäin vaaralliseksi, jos hän ei sitten kykene hillitsemään itseään.  

Vesikidutus on oikeastaan vain yksi väline vanginvartijoiden työssä, missä ihmisen hallitseminen on arkipäivää. Muita tapoja alistaa toisia on riisuttaa heitä alasti, pitää yksinään selleissä sekä jatkuvasti komennella heitä. Ja kun kaikki muut sosiaaliset suhteet katkaistaan, paitsi tietenkin vanginvartijoiden kanssa keskustelu, niin silloin saadaan paras tulos aikaan, kun ajatellaan ihmisen murtamista. Kun puhutaan esimerkiksi vankien eristämisestä tutkinnan ajaksi, niin jotkut heistä alkavat jopa pitää hetkistä kuulustelijoiden kanssa, ja eristäminen tietenkin on tarkoitettu “rohkaisemaan” vankeja olemaan kuulustelijoille mieliksi. Ja tuo voi sitten aiheuttaa tilanteita, missä henkilöä painostetaan tekemään tunnustuksia asioista, joita hän ei ole tehnyt.

marxjatalous.blogspot.fi

Talvisodan henki ei ehkä nykyään riitä kun maatamme puolustetaan, mutta ainakaan ei kannata antautua taistelutta. Mutta toisaalta ei ole hyvä, että armeijassa palvelee vain niitä, jotka suhtautuvat siihen positiivisesti

Maanpuolustuksen kohdalla on maassamme erittäin paha tasa-arvoa koskeva ongelma, koska naisten ei tarvitse käydä edes kutsunnoissa. Kuitenkin pitää miettiä sitä, että olisiko meidän pakko siirtyä puhtaaseen ammattiarmeijaan, minkä vahvuus olisi noin 10 000 miestä ja naista? Toki voidaan sanoa, että reserviläisten taistelutaidot tai koulutus ei ole riittävä tämän päivän sotaan, mutta niin varmaan ajateltiin myös vuonna 1939.  Eli pelkkä koulutus tai varusteet eivät tuolloinkaan taanneet Neuvostoliiton voittoa, vaan syntyi käsite ”Talvisodan ihme”.

Jos puhutaan esimerkiksi puhtaasti tuosta ammattiarmeijasta, niin tietenkin se on valtava hyvin koulutettu sekä iskukykyinen vaihtoehto, jolla on tarpeellinen koulutus sekä motivaatio hoidella myös kansainvälisiä tehtäviä. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että pelkkä hyvin motivoiduista ammattilaisista koostuva armeija ei kuitenkaan ole ehkä sisäpoliittisesti kovin hyvä vaihtoehto sikäli, että tuollainen asevoima sitten aiheuttaa turvallisuusongelmia. Näistä voidaan mainita esimerkiksi vallankaappauksen uhka, joka muuttui todellisuudeksi esimerkiksi Chilessä, missä merijalkaväki otti aikoinaan vallan kenraali Augusto Pinochetin johdolla, ja hän noudatti sitten samaa taktiikkaa kuin Franco aikoinaan Espanjassa.

Eli tuo mies toimi ammattisotilaiden tukemana, ja kukaan reserviläinen ei edes teoriassa kyennyt noita miehiä vastustamaan. Mutta kun puhutaan maamme asevelvollisuuteen perustuvasta mallista, niin toki tuossa meidän asevoimassamme on paljonkin puutteita sekä koulutuksellisesti että motivaation ja varustuksen puolesta.  Kuitenkaan ei koskaan ole mitenkään huono asia, että joskus johtaja kuulisi muitakin, kuin vain omia mielipiteitään. Eli myös negatiiviset asiat pitää voida kohdata, ja se että johtaja kuulisi myös mitalin toisesta puolesta on varmasti kuitenkin hyvästä. Ammattisotilaiden ongelmana on sellainen asia, että he työskentelevät vain motivoitujen sekä asevoimien valintaprosessiin sekä tuohon laitokseen myönteisesti suhtautuvien miesten kanssa, ja se sitten saattaa hämärtää heidän mielikuvansa siitä, mihin tavallinen mies pystyy.

Ja tuolloin saattaa käydä kuten eräälle kenraali von Paulukselle  kävi Stalingradin edustalla. Eli jos henkilö työskentelee vain parhaiden joukkojen kanssa, niin hän saattaa jättää sivustansa huonosti varustettujen ja koulutettujen reserviläisten varmistamaksi, jolloin hänelle voi sitten tulla todella pahoja tappioita. Jos puhutaan puhtaasti ihmisen heikkouksista, niin esimerkiksi Venäjän erikoisjoukkojen: SPETSNAZ:in tai sen amerikkalaisten vastineiden komentajalla saattaa olla sellainen näkemys, että heidän koko asevoimansa on noiden valiojoukkojen tasoa.

Silloin saattaa eteen tulla sellainen tilanne, että hän luottaa väärään yksikköön, eli hän saattaa kuvitella jonkun reserviläisosaston olevan tuon huippujoukon tasoa, ja antaa sille vastuuta, joka kuuluu normaalisti erikoisjoukoille. Ja silloin tulos voi päätyä katastrofiin, tai sitten seurauksena on uusi versio ”Talvisodan ihmeestä”. Kuitenkin ihmeiden kanssa pitää olla varovainen. Maallamme oli tuolloin todella paljon onnea, eli Stalin antoi Suomen miehittämisen Leningradin sotilaspiirin tehtäväksi, ja hän antoi silloin puutteellisia määräyksiä, minkä takia nuo joukot eivät olleet valmistautuneet kunnolla tuohon ”Suomen haltuunottoon”.

Samoin noiden Suomea miehittämään lähteneiden joukkojen johtajat pelkäsivät, että kyseessä oli hämäysoperaatio, jonka avulla Stalin hankki tukea uusille puhdistuksille. Eli jos mietitään noita ”Mainilan laukauksia”, niin ne saattavat olla jonkun alemman komentajan määräyksestä ampumia, eikä ehkä tuo ”Toveri Stalin” ollut hänelle tuota määräystä antanut. Vaan hän on saattanut toimia pelon vallassa, koska jos hän oli saanut tietää, että häntä odotti NKVD:n niskalaukaus, niin silloin hän oli saattanut ajatella, että sota sitten pelastaisi hänen henkensä. Tai ainakin se voisi kääntää NKVD:n huomion johonkin muualle kuin puna-armeijaan.  Todennäköisempää on kuitenkin se, että Stalin antoi jollekin komentajalleen kahden kesken tuon määräyksen lavastaa nuo laukaukset, joilla sitten tuo ”talvisotana” tunnettu operaatio aloitettiin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mainilan_laukaukset

Ja nuo tuota Neuvostoliiton kannalta nolosti mennyttä sotaa koskevat asiakirjat on ehkä sitten hävitetty jossain vaiheessa, jotta ”Isä aurinkoinen” ei joutuisi noloon tilanteeseen tämän pienen maan kohdalla. Hän oli varmasti panostanut paljon tuohon operaatioon, koska oli perustanut Otto Wille Kuusisen johtaman Terijoen hallituksen, jota kutsuttiin Neuvostoliitossa propagandistisesti ”Suomen kansan hallitukseksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Terijoen_hallitus

Se ei kuitenkaan saanut maamme työväkeä puolelleen, ja siksi tuo projekti siirrettiin hiljaa unholaan.  Kuitenkin onni on asia tai tila, jonka ei saa koskaan olettaa jatkuvan loputtomiin. Eli se ikuinen perustelu maamme asevoimien olemassaololle on se, että mitä jos Stalin ei olisi aikoinaan suorittanut kuuluisia puhdistuksiaan, missä puna-armeijan kyvykkäin johto eliminoitiin, ja mitä jos hän olisi antanut tuota operaatiota koskevan käskyn vähän aikaisemmin sekä antanut mahdollisuuden kunnolliseen valmistautumiseen sekä laaja-alaiseen liikkeennallepanoon. Samoin tuolloin oli juuri alkanut toinen maailmansota, mikä tietenkin sai aikaan sen, että kaikkia armeijoita oli vahvennettu, ja toki Stalinin piti sitten pitää silmällä Hitleriä, mikä varmasti sitoi tuolloin osan hänen joukoistaan Puolan rajalle.

Silloin tuo mies olisi ehkä voinut ottaa maamme hallintaansa, ja muuttaa sen neuvostotasavallaksi. Ja moni ihminen pitää sen takia maamme itsenäisyyttä ihmeenä, joka hakee veroistaan historiassa. Onnea oli myös sikäli siinä, että Stalin oli ensin osoittanut petollisuuttaan Baltiassa sekä Puolassa, ja siksi hän oli antanut maallemme varoituksen siitä, mitä olisi voinut seurata siitä, jos antaisimme hänelle periksi. Ja se sitten ikään kuin hitsasi maamme kansan yhteen. Ja varman yhteneväisen kansallisen vastarinnan varmisti se, että hänen ilmavoimansa kohdistivat pommituksia Helsingissä oleviin siviilikohteisiin, mitä voitiin pitää varmana tapana saada koko Suomen kansan vihaamaan itseään, mikä johti tuohon ihmeeseen, josta vielä nykyäänkin puhutaan kautta koko maailman.


marxjatalous.blogspot.fi

Trumpin politiikka saattaa vaikeuttaa monikansallisia operaatioita sekä olla "Monroe-opin" uusinta

Trump aikoo vähentää USA:n roolia YK:ssa, ja tätä toimintaa voidaan yhdessä Meksikon rajalle nousevan muurin kanssa pitää selvänä merkkinä siitä, että USA on ottamassa vähintään taka-askeleita poliittisessa osallistumisessa sekä YK:n rauhanturva- että muihinkin toimintoihin. Kuten tiedämme, niin Trumpin kanta kaikkiin asioihin on tuo legendaarinen “america first" ja hänen toimintansa voi merkitä sitä, että USA on eristäytymässä maailmanlaajuisesta yhteistyöstä, ja paluuta jonkinlaiseen “Monroe-oppiin", mikä oli vallalla ennen Toista Maailmansotaa. Tuo 1800-luvun alusta peräisin oleva oppi siitä, että USA:n oli eristäydyttävä muusta maailmasta, jotta taantumuksen voimat eivät sitä voisi horjuttaamerkitsi aikoinaan sitä, että USA jäi Ensimmäisen maailmansodan jälkeen eroon Kansainliitosta, minkä pohjalle YK on rakennettu.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Monroen_oppi

Tuo eristäytyminen sitten aiheutti sen, että natsit ja Stalin uskalsivat ryhtyä niihin toimiin, mitkä osittain johtivat Toiseen maailmansotaan. Eli tuolloin Kansainliitto on ollut ilman hampaita, ja sen jälkeen on lähinnä USA toiminut länsimaisten operaatioiden takuumiehenä, ja tuon maan asevoimia on pidetty länsimaisten sotilasoperaatioiden kulmakivenä sekä ydinryhmänä, jonka ympärille muu iskujoukko rakennetaan. Jos USA jää pois noista operaatioista, joissa se on ollut takuumiehenä, eli se on tarjonnut tuolle ryhmälle esimerkiksi lentotukialuksia tueksi. Ja samoin länsi on ilmeisesti alitajuisesti luottanut siihen, että USA:n tuki tässä laajuudessa on pysyvää. Todellisuudessa tuo maa on ikään kuin väsynyt sotiin, joita tulvii jatkuvasti sen kansalaisten televisiosta, ja joissa kuolee amerikkalaisia sotilaita.

Tämä tilanne on siitä hyvin raskas, koska tämä uusi sosiaalinen media sekä kannettavat tallennusvälineet ovat tuoneet ihmisten arkipäivään sodan raakuuden. USA:n robotteja tietenkin arvostellaan jatkuvasti. Kun puhutaan noista taisteluroboteista, niin silloin tietenkin pelko siitä, että yhä enemmän turvataan voimaan erilaisissa operaatioissa kasvaa, ja esimerkiksi konflikteja sekä panttivankitilanteita aletaan hoitaa yhä helpommin esimerkiksi robottien sekä tulenkäytön avulla, Samoin yksityisten turva-alan yritysten työntekijöitä moititaan liian herkästä liipasinsormesta,  mutta tietenkin se että esimerkiksi yksityisten turvapalvelujen työntekijät eivät aivan siten käyttäydy, kuin mitä on totuttu muualla näkemään. Ja sitten tietenkin pitää sanoa,että noiden yhtiöiden työntekijöitä epäillään esimerkiksi sotarikoksista.

Nuo turva-alan,yhtiöt ovat oikeastaan palkkasoturi yhtiöitä, joilla on hyvin mutkikas suhde valtioihin, joiden hallitukset sitten maksavat niiden palkkioita erilaisten peiteyhtiöiden kautta, ja ainoa palkan maksaja ei ole USA. Tai oikeastaan pitää sanoa, että mikään länsimaa eikä Venäjä virallisesti ole noiden palkkasoturien palkan maksaja. Toki niiden työntekijät harjoittelevat joissakin maissa, mutta itse kyllä olen miettinyt, että mistä esimerkiksi BLACKWATER-yhtiön perustaja Erik Prince sai sitten ne suhteet, joilla hän värväsi sitten nuo entiset Navy Seal sekä muut kommandot. Eli hän itse ei varmaan ole ollut mikään amiraali, joten millä tavoin hän sitten sai rahoituksen sekä suhteet, joilla hän sitten hankki sen asiantuntemuksen, josta tuo yhtiö on tuttu?

https://www.youtube.com/watch?v=6LaSD8oFBZE

Silloin kun tuolla surullisen kuuluisalla toimijalla oli saatu jo nimeä, niin silloin sillä ei varmasti ollut enää rekrytointi vaikeuksia, mutta kun tuo yhtiö vasta etsi asemaansa tuossa sota-alan kovaakin kovemmassa maailmassa, niin toki sen piti jotenkin vakuuttaa nuo kommandot, että sen töihin kannattaa sitten hakeutua, koska palkkasoturit eivät varmaan kuitenkaan kovin paljoa ääntä noista töistään pidä. Jotenkin tuon yhtiön piti nuo miehet vakuuttaa siitä, että työhaastattelu ei tuo heille vaikeuksia esimerkiksi psykiatrisen hoidon kannalta.

Ja muutenkin noiden yhtiöiden todelliset asiakkaat eivät ehkä kovin paljoa itsestään kerro. Vaikka tuon yhtiön työntekijät ovat olleet periaatteessa esimerkiksi ulkoministeriön palkkaamia lisävartijoita, niin kuitenkin heillä voi olla muitakin palkanmaksajia. Kuitenkin Trump on valitsemassa sellaisen tien, että se voi viedä USA:aa pois Euroopasta kohti esimerkiksi suoraa lähentymistä Venäjän kanssa, mikä saattaa johtua siitä, että Trump kokee Putinin itselleen paljon mieluisammaksi tuttavuudeksi kuin Obama koki. Ja tietenkin tuo Meksikon aita on varsinkin rajaseudun ihmisille uusi tae turvallisuudesta, koska he varmasti pelkäävät Meksikosta tulevia huumekauppiaita, ja itse kyllä ihmettelen, että miksi nuo ihmiset sitten yrittävät laittomasti USA:an alueelle.

marxjatalous.blogspot.fi

H.G Wellsin "Maailmojen sota" vuodelta 1898 jaksaa edelleen naurattaa sekä kiehtoa nykyihmistä viktoriaanisen naiivilla asenteellaan

H . G Wellsin ”Maailmojen sota” (Ilm. 1898) on teos, mikä jaksaa edelleen kiehtoa ihmisiä kautta maailman, ja siitä on taas kerran tehty elokuva, jonka julkaisuvuosi oli 2005, ja  pääosassa esiintyi Tom Cruise. Tuo kirja on kuitenkin hieno osoitus viktoriaanisesta kirjallisuudesta, ja ehkä se on hieman naiivi. Toisin kuin tässä Hollywood-versiossa alkuperäisen kirjan tapahtumat sijoittuvat tietenkin ”Vanhaan hyvään Englantiin”, joka Wellsin elinaikaan oli valtioista mahtavin valtio. Tietenkin teos on nykylukijan kannalta hiukan vanhanaikainen, ja samalla naiivi osoitus siitä, mikä asenne briteillä oli muuhun maailmaan tuolloin imperiumin suuruuden aikana, jolloin "aurinko ei koskaan laskenut imperiumin päällä".

Wells kirjoitti tuon teoksen silloin kun tekniikan kehitys oli todella nopeaa, ja samalla tuo kehitettävä tekniikka oli näyttävämpää kuin nykyiset tieto- sekä nanokoneet. Hän loi mielessään tuo kirjan kiehtovimman osan, eli valtavat mekanologiset taistelukoneet, joita hän kutsuu teoksessaan nimellä ”sotakoneet”. Nuo Wellsin ideoimat laitteet ovat toimineet innoittajina monille muille todellisille sekä kuvitteellisille välineille, joista tunnetuimmat ovat ”Tripodien ajan” kolmijalkaiset puoliautomaattiset robotit sekä lautasmaiset ilmalaivat, joita kehitetään sekä sotilas- että siviilikäyttöön.

Se mikä tekee niistä sotakoneista hiukan ihmeellisen, on se, että tuossa teoksessa ennustetaan todella hyvin esimerkiksi ilmalaivojen kehitys, sekä myös sellaiset laitteet kuten sinko sekä laser. Mutta myös kemiallinen sodankäynti on tuossa kirjassa esillä, eli eräässä kohtauksessa Wells kuvailee tilannetta, missä tuollainen sotakone oli ottanut tarttumaelimellään kiinni putkesta, josta sitten lähti raketti, joka levitti kohteen päälle ”harmaan savupilven”, eli olisiko kyseessä kuvaus fosgeenin tai nanokoneiden avulla tehdystä eliminoinnista. Mutta myös muu Wellsin kuvailema toiminta on sellaista, mikä ansaitsee huomion, kun tuota edellä aikaansa olevaa romaania luetaan. Nämä kuuluisat sotakoneet voisivat käyttää turbogeneraattoreita, joita pyöritään niiden onttojen jalkojen läpi imeytyvän veden avulla, ja niiden avulla nuo laitteet voivat toimia ilman ulkoista polttoainetta, joten juuri nämä asiat tekevät Wellsin romaanista kiehtovia.

 Eli marssilaiset kuten H . G Wells noita maahan hyökkääviä muukalaisia kuvailee steriloivat maan pintaa lasereilla, jotta saisivat sitten omat kasvinsa kasvamaan maan pinnalla. Ja marssilaiset siten käyttävät punaisia peittokasveja tuhotakseen maan pinnalla olevat kasvit, ja erityisen ilkeitä heistä tekee se, että nämä oliot murskaavat ihmisiä, ja ottavat meidän lajimme verta ja luuydintä talteen, ja siitä he sitten tekisivät ehkä keinotekoista verivalmistetta, millä sitten hoidetaan alusten ilmastointia. Hemoglobiinin avulla voitaisiin aluksen ilmaa raikastaa oikeassakin elämässä, ja sen avulla voitaisiin happea siirtää helposti toiseen paikkaan. Eli jos halutaan ilmasta poistaa vain happea, niin silloin tarvitaan hemoglobiiniin perustuva erotin, jossa hemoglobiiniin sitoutetaan happea, ja sitten tuo neste siirretään toiseen paikkaan. Puhtaan hapen käsittelyyn liittyy nimittäin ongelmia, jotka liittyvät tuon kaasun reaktiivisuuteen. Eli jos tilaan johdetaan puhdasta happea, niin silloin lähes kaikki aineet muuttuvat palaviksi.

 Mutta kun ajatellaan humanoidien intressejä, niin heidän intresseihin kuuluu tietenkin hapen poistaminen kaasukehästä, ilman että muita kaasuja tulisi mukaan, mikä tietenkin merkitsisi sitä, että planeettamme johtavan lajin kannalta ilmakehä muuttuisi myrkylliseksi. Kuitenkaan humanoidit eivät olleet täysin käsittäneet, että jos bakteerit joutuvat hapettomaan tilaan, niin silloin ne muuttuvat sellaisiksi, että nämä pieneliöt alkavat muuttua taudinaiheuttajiksi. Eli nuo pahat oliot eivät olleet käsittäneet, että noita pieniä eliöitä voidaan ikään kuin ajatella maapallon immuunipuolustuksena, ja esimerkiksi meidän suolistobakteerimme eivät ole mitään mukavia asioita, jos niitä pääsee jonkun alienin suolistoon. Eli kuten muissakin vastaavissa asioissa, niin tässäkään opuksessa muukalaiset eivät ole omistaneet mikroskooppia, tai tehneet kunnollista testausta planeetan maaperälle.

Mutta tietenkin se on sellainen asia, mitä tietenkin Wells oli ajatellut käyttää ehkä kirjan jatko-osan kirjoittamiseen. Jos ajateltiin sitä, että nuo olennot olisivat oppivaisia ja älykkäitä olentoja, niin ehkä he sitten jatko-osassa olisivat muistaneet pakata suojapuvut mukaansa, kun lähtevät maata valloittamaan. Ja tietenkin laserien polttoalue on sen verran pieni, että nuo alienit olisivat voineet steriloida planeettamme lämpöydinaseille. Muutaman 50 megatonnin fuusiopommin avulla voidaan maan pintaa steriloida huomattavasti tehokkaammin kuin jollain lasereilla.

Tai jos vain fotosynteesi halutaan estää, niin siihen voidaan käyttää satelliittien ryhmää, joka alkaisi sitten keittää valtameriä, jolloin maan pilvipeite sitten alkaisi paksuuntua, ja samalla myös sademetsiin laukaistut vetypommit saisivat aikaan valtavan hiukkaspilven, mikä sitten estäisi myös fotosynteesin, ja johtaisi elämänmuotomme olemassaolon loppumiseen. Mutta onneksi noissa vanhanajan tieteistarinoissa alienneilta puuttuu aina joku ratkaiseva asia. Eli osa heistä ei kestä vettä, osalle taas rautamalmi on myrkkyä. Toki tuo rautamalmin myrkyllisyys saattaa johtua heidän ruumiisiinsa asennettujen loikkauksen estämislaitteiden toiminnasta, eli nuo laitteet sitten estävät tuota kuvitteellista avaruusolioita loikkaamasta ihmisten puolelle, ja tuolloin voidaan ajatella heidän ruumiiseensa laitetun implantteja, joiden pitää jatkuvasti saada turvasignaali, ja jos tuo signaali katkeaa, niin heidän ruumiiseensa vapautuu esimerkiksi botoksiinia tai jotain tappavia viruksia, joiden tehtävänä olisi sitten surmata tuo olio.

 Ja ehkä joissain maailman kovimmista joukko-osastoista eli ns. ”suicide squadeissa” käytetään tuollaisia menetelmiä pitämään nuo miehet hallinnassa. Eli noiden ehkä vangeista koostuvien osastojen loikkaaminen estetään tuollaisilla implanteilla, ja jos niiden saama signaali katkeaa, niin venttiili aukeaa noiden miesten ruumiiseen, ja tuollaista menetelmää voidaan käyttää myös heidän vaitiolonsa takaamiseen. Kun tehtävä on täytetty, niin sitten heidän ruumiisensa vapautetaan tappavia myrkkyjä tai viruksia sekä lihamädätysbakteereita, joiden avulla heidän olemassaolonsa salataan. Tai ainakaan kukaan normaali ihminen ei halua jäädä tuollaisista operaatiosta kiinni, koska silloin edessä varmasti on sotaoikeus, ja pitkä vankeustuomio. Mutta kuten huomasitte, niin eksyin asiasta, ja tässä lopuksi vain sanon, että tuo kirja on sellainen luomus, että sitä kannattaa lukea, koska kyseessä on todella edellä aikaansa oleva opus.

Armeijassa pienikin häiriö on erittäin näkyvä asia, ja siksi kaikkeen häiriköintiin suhtaudutaan siellä erittäin jyrkästi

"Perhosefekti" on tilanne, missä häiriö lähtee etenemään järjestelmää pitkin, ja tuo teoria on sellainen, että jos joku perhonen lyö siipiään Amazonasin viidakoissa saa aikaan sen, että Meksikolahdelle syntyy taifuuni. Tuo ilmiö ei maassa ole kovin voimakas, koska maan pinta saa aikaan häiriöitä, joiden takia tuo pyörre sitten sulautuu muuhun aineeseen, mutta jos planeetta olisi nesteen peittämä, niin silloin tuo pyörre voisi jatkua ikuisesti. Jos perhonen lyö siipiään tarkalleen päiväntasaajan kohdalla, niin silloin voi syntyä kaksoistaifuuni. Perhosefektin pelkoa voidaan pitää syynä siihen, miksi asevoimissa tapahtuvia poikkeamia kohtaan ollaan äärettömän ankaria.

Se että joku siirtyy reservistä siviilipalvelukseen, on tietenkin erittäin ikävää ainakin niiden mielestä, joiden työnä on maanpuolustuksen parissa, ja tietenkin puolustusvoimien kantahenkilökuntaa pelottaa se, että mitä jos sitä työpaikkaa ei sitten olekaan. Se että muutama mies ikään kuin lipeää ”muodosta” saattaa aiheuttaa ilmiön, missä yhä suurempi osa miehistä ikään kuin valitsee sitten sivarin. Tuota toimintaa voidaan verrata hiekkalaariin, josta yksi hiekanjyvä lähtee liikkeelle, ja sitten se vetää muutkin jyvät mukaansa.

Asevoimat ovat valtavan kurinalainen laitos, jonka toiminta perustuu pitkälle vietyyn johdettuun toimintaan, joten jos joku niiden parissa työskentelevä lähtee ikään kuin pois rivistä, niin tuo teko näkyy kaikkialla. Armeijan toiminta perustuu siihen, että kaikki järjestelmän osaset toimivat samalla tavalla, ja jos joku siellä ryhtyy pelleilemään, niin hän sitten saattaa vetäistä muita mukaansa, ja jos tuo häiriö on tarpeeksi suuri, niin koko järjestelmä saattaa sitten tempautua mukaan tuollaiseen toimintaan. Se tietenkään ei silloin palvele maanpuolustusta, vaan jotain aivan muuta.

Tämän vuoksi puolustusvoimat sekä asevoimat kautta maailman ovat huolissaan siitä, että miehiä ei enää niiden palvelukseen halua jostain syystä värväytyä. Toisin sanoen asevoimien ongelma on siinä, että kaikki haluavat olla kenraaleja, ja sitä ”jämäkkää peruskersanttia” ei enää ole ikään kuin saatavilla. Ja sitten tietenkin tässä siirtymisessä reservistä sivariin näkyy sama ilmiö, eli kun natsoja ei ole tullut odotettuun tahtiin, niin sitten tuntee mies halua siirtyä rauhaa puolustamaan. Kuitenkaan itse en näet termin ”reserviläiskarkuri” käyttöä tai muita vastaavia ilmauksia mitenkään sellaisena asiana, että niitä pitäisi sitten ruveta keskusteluissa viljelemään. Haluan sanoa muutamia asioita maamme lainsäädännöstä, joka mahdollistaa tämän toiminnan.

Eli nuo ihmiset toimivat täysin lain mukaan, vaikka tietenkin heidän motivaationsa lähteä siviilipalvelukseen ei ehkä ole täysin sama, kuin mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Mutta sitten siihen, miten noista ihmisistä tai tästä valinnasta puhutaan, niin toki voidaan käyttää myös muita termejä, kuin verrata tätä toimintaa asiaan, mikä saattoi tuoda toisessa maailmansodassa taistelevalle miehelle armottoman pikaoikeuden tuomion, ja tuolloin kohtalona oli ammuttaminen, tai niin ainakin meille on kerrottu. Toisin sanoen lain kannalta tämä teko siirtyä sivariin ei ole karkuruutta, koska nyt ei ole kriisiaika. Ja myöskään ketään ei saa lähteä uhkailemaan millään pikaoikeuden tai kenttäoikeuden tuomiolla, koska tuota oikeusistuinta ei ole maassamme tällä hetkellä olemassakaan. Eikä varmaan ole mitenkään mieltä ylentävää lukea lehdestä, kun joku ”sinkomies88” lähettää internetiin epämääräisiä viestejä siitä, kun joku siviilipalvelukseen siirtyvä henkilö ”viedään saunan taakse”.

Viranomaiset joutuvat ottamaan tällaiset tekstit vakavasti, ja sama koskee sitten esimerkiksi sellaisia tapauksia, missä puhutaan siitä, että maamme alueella hyökättäisiin esimerkiksi Venäjän tai USA:n edustajia vastaan, koska tuollainen toiminta on sitten täysin vastuutonta. On paljon ihmisiä, joiden päässä liikkuu paljon asioita, joita ei normaalisti oteta puheeksi, ja arvatkaa mitä he sitten ajattelevat, jos joku reserviläisenä esiintyvä höyrypää kirjoittelee nettiin, että jotain limusiinia pitäisi vähän ampua singolla. Nuo ihmiset saattavat sitten saada päähänsä ampua vaikka kertasingolla jotain ajoneuvoa, joka on tullut valtiovieraita vastaan, ja vyöryttää syyn noiden ajattelemattomien reserviläisten niskaan. Eli kyseessä voisi olla vaikka islamistiryhmä, jonka jäseniä majailee maassamme, ja nuo ihmiset eivät kaihda mitään keinoja asiansa ajamiseen.

Tuollainen teko varmasti saa aikaan sen, että maamme asemaa aletaan arvioida uudelleen, ja sama koskee tietenkin myös yksityishenkilöitä. Eli jos joku sitten kauhean kiihkeästi kirjoittaa netissä, että joku reserviläinen, joka ”petti joukon” pitäisi lopettaa, niin silloin joku rikollinen sitten saattaa huomata nuo viestit, ja sitten hän käy vaikka ampumassa tuon onnettoman. Ja arvatkaa mitä poliisi sitten tekee, tai kenen ovelle tulee tuollainen rikospoliisin koalitio. Tämä on se syy, miksi tiettyä kielenkäyttöä ei saa sallia tai käyttää netissä. Ja kun keskustellaan esimerkiksi vihakirjoittajien kertaamisesta, niin varmasti henkilö, joka julkisesti kertoo suunnittelevansa sinkoiskua Venäjän suulähetystöön, niin uskon että tuollainen henkilö ei välttämättä ole mitenkään sellainen mies tai nainen, jonka haluaisimme asetta kantavan.


http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/reservista-siviilipalvelukseen-siirtyminen-yleistyy-reservikarkuriksi-haukkuminen-ei-vie-keskustelua-mihinkaan/6285260

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.si

Kirjoitus kirjoissa esitetystä Tripodeista sekä dystopioista joissa ihmisen ajattelu yksilöllinen on kiellettyä, ja joissa kaikkia asioita valvotaan tiukasti

Dystopiaa koskevia kuvauksia tulee esimerkiksi tieteiskirjoissa eteen jatkuvasti, ja osa niistä käsittelee mielenhallintaa sekä ihmisten orjuuttamista. Yksi merkillisimmistä kuvauksista, mitä olen nähnyt tai lukenut on “Tripodien aika”, ja vaikka kirja löytyy nuorten osastolta, niin se on kuitenkin melko aikuismainen, mikä tietenkin kertoo siitä, että kirjailija on nähnyt vähän vaivaa tehdessään työtään. Itse olen sitä mieltä, että nuo tripodit eli kolmella jalalla kulkevat koneet, joilla maailmaa hallitaan, olisi pitänyt kirjoittaa kirjoihin siten, että ne lentäisivät.

Tuolloin kolmen jalan asemasta tuolla koneella olisi kolme manipulaattorikättä, jolla ne tarttuisivat ihmisiin kiinni, ja kirjan mukaan veivät heidät tukikohtaansa. Nuo koneet on muuten ilmeisesti ideoitu H.G Wellsin "Maailmojen sodan" pohjalta, ja itse olen ajatellut, että tuollainen laite olisi itseasiassa lentävä väline, joka leijuisi puhaltimen tai turbiinin varassa veden päällä, jolloin ne voisivat toimia myös veden päällä.

Kun puhutaan noista ihmisten ohjaamisen käytettävistä “kapeista”, jotka ovat eräänlaisia päähän asennettavia metalliverkkoja, joiden avulla aivokuorta stimuloidaan. Tuon välineen avulla maassa valtaa pitävät “alienit” sitten ohjailevat tuossa kontrolliyhteiskuntaa kuvaavassa romaanissa ihmisten toimintaa. Itse olen joskus ajatellut, että olisiko noissa laitteissa sitten ollut kirjailijan mielikuvituksessa sellainen oletus, että noiden “kuluttajien” mielestä luovat ja älykkäät ihmiset saisivat tuossa järjestelmässä sitten enemmän oikeuksia kuin ns. “tavalliset ihmiset”, jotka eivät ole niin loistavia palvelijoita noille kasvottomille olioille. Eli ihmiset laitetaan syntyessään eri luokkiin, jotta kukaan ei sitten myöskään kapinoisi, ja tuossa kirjassa tuon “kapin” asettaa ihminen, jonka humanoidi on korottanut muiden yläpuolelle.

Kun puhutaan hallinnasta, niin tietenkin “Tripodien aika” kertoo yhteiskunnasta, missä tekniikka on kielletty, ja kaikki työ tehdään kuten “Amish-yhteisössä”. Tuollainen maailma voisi olla jonkun oikean diktaattorin mielessä sellainen, missä hän itse saisi istua autoissaan, ja tavalliset ihmiset sitten kyntäisivät maata hevospeleillä. Tietenkin tuollaisessa dystopiakuvauksessa esitelty malli olisi sellainen, että siinä ihmistä todella arvostetaan hänen hallinnassaan olevan tekniikan kautta. Tuossa mallissa vain johtavalla luokalla olisi tietokoneita sekä muuta tekniikkaa hallussaan, ja muut ihmiset sitten palvovat heitä. Eli maailma on jaettu johtajiin sekä  johdettaviin, ja tuo jako tapahtuisi jo ennen ihmisen syntymää.

Kun mietimme sitä, miten paljon ihmiset ovat himoinneet valtaa päästäkseen kertomaan muille, kuinka paljon he ovat muita ihmisiä parempia, niin silloin varmasti ymmärrämme, kuinka paljon esimerkiksi Orwellin “1984” sai vaikutteita Gestaposta, mikä teki Saksasta poliisivaltion. Dystopiaa on kuvattu monissa muissakin kirjoissa kuin tuossa legendaarisesta Orwellin tarinassa. Sitä on kuvattu Kurt Vonnegutin eläinten vallankumouksessa”, missä eläimet nousevat kapinaan, ja valitsevat sian johtajakseen. Eli olikohan Vonnegutin idean takana joku todellinen johtaja, joka piti kansaansa surkeassa tilassa, ja sitten itse porskutti yltäkylläisyydessä. Tuo tilanne tulee valitettavan usein esille jossain katujengeissä, missä joku jengin jäsen aina onnistuu keplottelemaan itsensä tuon  joukon johtajaksi.

Tuolloin muut tekevät kaikki likaiset työt, ja sitten tuo johtaja saa kaiken ikään kuin lahjaksi. Ja sitten hän vain lopulta ilmiantaa kaverinsa, ja katoaa yöhön, ja aloittaa uuden elämän. Kun puhutaan dystopiasta, missä isoveli valvoo kaikkia asioita, niin se saattaa vaikuttaa hyvinkin turvalliselta asialta. Mutta toki valvontajärjestelmän tekniikka on hyvin kehittynyttä, mutta kuitenkin aina lopulta vastaan tulee ihminen, joka saattaa ratkaisevalla hetkellä käydä vessassa, kun joku sitten hakataan kadulla. Tuollaisen odottamattoman asian takia saattaa kaikki mennä pieleen. Kun tarkkailua lisätään, niin silloin tietenkin alkaa käydä niin, että ihmiset alkavat liikaa luottaa tekniikkaan. Ja sitten seuraavaksi joku onneton unohtaa katsoa oikealle ja vasemmalle, kävellen auton alle.

Tietenkin valvonta on upea asia, ja varmaan nuo “Tripodien ajan” humanoidit ovat sitten ylpeitä kehitettyään tuollaisen kapin tai miksi tätä aivokuorta stimuloivaa laitetta sitten sanotaan, millä he sitten voivat estää ihmisiä ajattelemasta omilla aivoillaan, ja sitten tietenkin humanoidien päällikkö voi innoissaan kuulla vain sitä, mitä hän haluaa kuulla. Kuitenkaan nuo samat alienit eivät ole ajatelleet, että mitä tapahtuu, jos noista laitteista loppuu paristo, jolloin sen käyttäjä tajuaa, että häntä on hyväksikäytetty. Tällöin saattaa seurauksena olla hiukan vakavan puoleinen keskustelu tuon humanoidien komentajan sekä hänen elitististen kavereidensa kanssa.

Ja se sitten on monen diktaattorin akilleen kantapää. He kuulevat vain sitä mitä he haluavat kuulla. Jos kukaan ei valtiossa uskalla puhua vapaasti, niin silloin tietenkin ryhtyvät erilaiset salaliitot kukoistamaan maailmassa. Kun puhutaan maailmasta, mitä dystopiakuvauksissa esitetään, niin myöhemmissä versioissa dystopiaa hallitsevat suuryritykset, jotka omistavat kaiken tekniikan. Ja tuolloin mieleeni tulee sellainen asia, että jos yhtiöt alkavat käyttää julkista valtaa, niin silloin tietenkin eteen tulee tilanne, missä yhtiö muuttuu valtioksi. Valtio on siis oikeastaan yksi yhtiöistä, joka eroaa tavallisesta yhtiöstä siinä, että kukaan ei voi valtiosta saada potkuja.

Ainakaan niin että hänet siirretään johonkin työttömyyskassaan tai vastaavaan kortistoon. Tietenkin ihminen voidaan vangita, mikäli hän tekee rikoksia, ja onhan joissakin maissa käytössä kuolemantuomio. Kuitenkin voidaan ajatella, että kuolemaantuomittu itse ei varmaan tästä tuomiosta pidä, joten siksi tuota vankia pitää vartioida erittäin tarkasti, ja jos hän päättää paeta, niin silloin tuolla henkilöllä ei ole mitään menetettävää. Ja siksi he ovat äärimmäisen vaarallisia, mikä tietenkin on aiheuttanut sen, että tuon tuomion käyttö on kuitenkin melko harvinaista, ja siitä on haluttu eroon monissa maissa.  Mutta kun ajatellaan sitä, että valtio tekisi työttömyydestä rikoksen, ja siirtäisi nämä henkilöt sitten vankilaan ei varmaan ole mitenkään toimiva tai ainakaan halpa ratkaisu. Näet vankeja pitää sitten jonkun valvoa, ja tämä joku sitten ottaa työstään palkan. Ja erittäin kallis ratkaisu olisi sitten se, että työttömiä käytettäisiin esimerkiksi työssä, josta ei makseta palkkaa.

Se sitten vääristäisi kilpailua, sekä ajaisi aitoja yhtiöitä konkurssiin. Tai sitten toimitaan niin kuin eräässä maailman kammottavimmista elokuvista, eli tehdään ihmisistä ruokaa. Siinä vasta hyvä idea olisi, ellei sitten käy niin, että joku kertoo asiasta noille ihmisille. Silloin vasta alkaisi kaupunkisota, koska tuolloin varmaan kukaan ei sitten tällaista kohtaloa halua. Vaikka halpatuotantoelokuvia usein kritisoidaan todella surkeista näyttelijäsuorituksista, niin silti jotkut niistä jäävät ikään kuin mieleen pyörimään, ja yksi niistä elokuvista on tämä kauhuelokuva, missä ihmiset muuttuvat “vihreäksi tahnaksi” että hyvää ruokahalua vain kaikille. Kuten tiedämme niin nämä dystopiat kiehtovat ihmisiä, ja niihin varmasti palaan vielä tuonnempana, koska olen lapsesta tai nuoresta pitäen noita kirjoja tai elokuvia ahminut, joten siksi niistä paljon kirjoitankin.

marxjatalous.blogspot.fi