Oletteko muuten huomanneet "veden haltijoiden" olevan samanlaisia kuin Homeroksen "Iliaan ja Odysseian seireenit"?

Yksityiskohta Anker Eli Petersenin  taulusta  Sævarmaðu
1998

Suomalaisten kansantarustojen ”vedenhaltijoilla” tai "Vetehisellä "sekä kreikkalaisen mytologian ”seireeneillä” on varmasti jonkinlainen yhteys, eli kuten tiedämme niin ennen kristinuskon saapumista maahamme on tietenkin Suomalaisilla ollut kauppayhteys muihin kulttuureihin, joiden kautta sitten on myös muinaissuomalaisille välittynyt näitä Välimeren alueella yleisiä tarinoita, ja vaikka noista ”veden haltijoista” sekä maahisista ja räyhähengistä puhutaan yleensä siten, että nämä olennot olisivat peräisin jotenkin esikristilliseltä ajalta, niin silti itse uskon siihen, että osa näistä ”muinaisista tarinoista” voisi olla peräisin jopa aivan 1800-luvun puolivälissä tai 1900-luvun alusta, kun kiinnostus maamme kansan ”omaa” historiaa kohtaan heräsi, tai oikeastaan se herätettiin, koska tuo maamme pakanallinen menneisyys tietenkin palveli Tsaaria, joka tietenkin halusi hallita koko Itämerta, ja hänen mielestään tietenkin maamme väestö oli tuolloin vähän turhan läheisessä suhteessa Ruotsiin.

Noilla veden haltijoita käsittelevillä tarinoilla oli varmasti sama tarkoitus kuin muinaisilla ”Seireenejä” käsittelevillä tarinoilla, eli niillä oli tarkoitus varoittaa merimiehiä olemaan kertomatta siitä, mitä heidän laivansa lastina oli, ja itse uskoisin noiden ”taruolentojen” olevan oikeastaan naisia tai miehiä, jotka juottivat merimiehiä humalaan, ja sitten ehkä uivat heidän laivansa kiinni räpylöiltä käyttäen. Samoin kansallinen herääminen palveli tietenkin myös Saksan etuja, joten tuolloin sitten ihmisiä alettiin muistuttaa siitä, että maamme väestö ikään kuin pakko käännytettiin kristinuskoon. Tuolla tavoin tsaari ajatteli sitten ikään kuin siirtää mamme väestön ortodiksisen kirkon alaisuuteen, ja hän oli tietenkin tuon kirkon päällikkö.

Mutta sitä ennen piti maamme väestö ikään kuin repäistä irti Luterilaisuudesta, joka oli syvään juurrutettu maamme väestöön. Ja siksi tsaari tai hänen propagandistinsa kehittelivät sellaisen mallin, missä tuo miekkalähetys oli jotenkin korostettu, ja samalla tietenkin korostettiin tuon ortodoksisen kirkon suvaitsevaisuutta sekä laupeutta, mutta samalla tsaari tietenkin ihmetteli sitä, miksi hänen ortodoksinen kirkkonsa ei saanut Suuriruhtinaskunnasta käännynnäisiä ainakaan niin paljon, kuin hän odotti kirkon saavan. Kun Ruotsalaiset 1200-ja 1300-luvuilla käännyttivät maamme väestön kristinuskoon, niin samalla tietenkin nuo vanhat tarinat ikään kuin poistettiin ihmisten mielistä, eli maamme pakanamenneisyys pyyhittiin pois, jotta Ruotsalaisten tukemat papit saisivat sitten yksinoikeuden ihmisten sieluihin, kuten tuolloin oli ilmeisesti tapana ajatella.

Eli tuolloin sitten vanhojen Suomalaisten jumalten palvomisesta tehtiin rikos, ja tietenkin jokainen itseään kunnioittava ihminen hävitti kaikki noita jumalia koskevat aineistot, jotta ei olisi joutunut vaikeuksiin. Joten osasta näistä Jumalista sekä taruolennoista oli jäljellä vain joku nimi, jonka pappi oli aikoinaan merkinnyt kirjoihinsa, eikä mitään muuta sitten koskaan ollut noiden jumalolentojen asioista koskaan kirjoitettu, ja noiden vanhojen pakana-aikojen kertomuksia ei enää myöskään välitetty muille. Ja kun maassamme lukutaito alkoi kehittyä, niin siitä sitten seurasi se, että osaan noista vanhoista tarinoista alkoi yhdistyä esimerkiksi Homeroksen ”Illiasta ja Odysseiaa” ja ehkä näiden vanhojen tarinoiden ”vedenhaltijat” ovat muuttuneet suoraan Homeroksen ”Seireeneiksi”.

Tuota kirjaa luettiin aikoinaan paljon esimerkiksi katedraalikouluissa, joten se varmasti on vaikuttanut noiden kansantarinoiden sisältöön, koska tällaiset nuoret osasivat lukea, ja luetun kirjan kautta välittyvä tieto on vahvempaa kuin suullisesti välitetyn perimätiedon. Jos joku sitten halusi kuulla tarinoita ”Veden haltijoista”, niin silloin tietenkin riitti se, että tuo lukija otti käteensä ”Iliaan ja Odysseian”, ja lukaisi siitä nuo rivit, eli hän vain muutti sanan ”Seireeni” ”Veden Haltijaksi”, mikä varmaan teki noihin kuulijoihin suuren vaikutuksen. Kun taas keskustellaan siitä tarinasta, missä ”kuollut ajaa kevyesti”, niin saattaa olla niin, että tuon tarinan alkuperä on jossain Transsilvaniassa, ja kun esimerkiksi joku kauppias on tuolta kaukaa sitten saanut kuulla tarinan ikuiseen elämään tuomituista ”Vampyyreistä”, niin hän on sen merkinnyt muistiin, jotta saisi sen avulla yleisöä.

Kauan sitten 1800-luvulla  ei ollut olemassa Internetiä tai televisiota, joten sen takia iltaisin oltiin sosiaalisempia kuin nykyään, ja ihmiset sitten tietenkin halusivat kuunnella kaiken maailman satuja toistensa suusta, joten tietenkin myös tällaiset kauhutarinat tekivät yleisöön vaikutuksen. Tuollaiset vampyyritarinat saattavat olla aluin perin peräisin Bram Stokerin ”Draculasta”, ja ne ehkä on kirjoitettu jossain majatalossa tai muussa vastaavassa paikassa siihen muotoon, että kyseessä olisi ehkä sitten tarina, joka vaikuttaisi ihmisten mielessä olevan peräisin joltain esikritilliseltä ajalta.

Kun keskustellaan siitä, millainen olisi paras mahdollinen tilanne, kun ajatellaan propagandistia, niin silloin tietenkin olisi hyvä, jos paikka täyttyi ihmisistä. Ja sen takia täytyin noilla tarinan kertojilla olla suuri määrä erilaisia tarinoita repussaan, jotta he sitten saivat yleisön kiinnostumaan siitä, mitä nämä miehet puhuvat. Propagandistilla eli PSY-OP-miehellä oli tuolloin kahdenlaisia kertomuksia, niitä joilla hän sai enemmistön ihmisiä kuulemaan itseään, ja sitten oli tarinoita, jotka palvelivat hänen asiaansa tai työnantajansa asiaa. Hänen työnsä oli herättää maassamme vihaa sekä kateutta Ruotsalaisia kohtaan, jotta Tsaari saisi sitten varmistettua sen, että maamme kansa olisi hänen takanaan, kun sitten seuraavan kerran muutetaan rajoja Itämeren tienoilla. Kuitenkin tuo kansallisen menneisyytemme tutkiminen sai aikaan sen, että mamme valtapiireissä alkoi kiertää kasku “Ruotsalaisia emme ole, ja venäläisiksi emme halua muuttua”, ja tuo sitten vei maamme kohti itsenäisyyttä.