Tarina biogeneesistä ja abiogeneesistä eli mitä robotiikka voi meille tulevaisuudessa tuoda eteen.

"Abiogenesis"-elokuvan alus. Oikeudet kuvaan
kuuluvat tuon lyhytelokuvan tekijöille. 

Biogeneesi on 1800-luvulta peräisin oleva teoria siitä, että vain elämä voi luoda elämää, ja abiogeneesi taas tarkoittaa kemiallista evoluutiota, missä kemikaalit spontaanisti alkavat kehittyä kohti elämää, mutta tuo oli 1800-luvun käsitys näistä asioista. Nykyään voidaan ajatella niin, että abiogeneesi voi synnyttää biogeneesiä. Tuollainen ajatus perustuu siihen, että 2000-luvun korkeaa teknologiaa voidaan hyödyntää tällaisessa toiminnassa. Eli robottien sekä korkean teknologian avulla voidaan DNA:ta valmistaa keinotekoisesti, mikä tietenkin tuo eteen uusia uhkakuvia sekä mahdollisuuksia, mitkä liittyvät keinotekoisten organismien käyttöön esimerkiksi planeettojen muuttamiseksi Maan kaltaisiksi paikoiksi, joissa ihminen voi elää samalla tavoin kuin Maassa.


Tekstin alla on palkinnon voittanut SciFi-fantasia, nimeltään "Abiogenesis", missä ehkä johonkin Venuksen kataiselle planeetalle laskeutuu piikkimäinen avaruusalus, jolla on käytössään apurobotteja, jotka tuovat tuon aluksen tietokoneohjattuun sekä tekoälyllä varustettuun laboratorioon planeetan pinnalta nestettä, johon tuo laite sitten istuttaa keinotekoisia organismeja. Eli tuolloin alukseen on rakennettu laboratorio, joka kykenee luomaan ionitykkiin perustuvan tekniikan sekä PCR ("Polymoraasiketju") -menetelmän avulla keinotekoisia organismeja, joiden avulla se kykenee sitten muuttamaan planeetan sellaiseksi kuin sen luojat haluavat. Tuollaisen keinotekoisen organismin valmistaminen ei ole kovin vaikeaa, vaikka sitä tietenkin monet kuvittelevat sellaiseksi. Ja tietenkin tässä vaiheessa pitää sanoa, että toivottavasti tämän tekniikan kehittäjät tuntevat vastuunsa.


Kuvitteellisessa tilanteessa keinotekoisen elämänmuodon luomisessa tarvitaan vain joukko soluja, joiden tumasta on poistettu perimäaines, ja sitten kun planeetan pinnan kemialliset olosuhteet ovat tiedossa, niin silloin ionitykki alkaa latoa ionisoituja DNA-partikkeleita keinotekoisesti valmistetuksi DNA:ksi, jota aluksen tekoäly sitten kokeilee noiden varastossaan olevien solujen kautta planeetan kemialliseen ympäristöön. Eli ennen kuin tämä kuvitteellinen avaruusluotain olisi laskeutunut planeetan pinnalle, olisi siellä käynyt "esitaistelija", joka olisi sitten hakenut tarvittavat kaasu- ja nestenäytteet tuon luotaimen tekoälyn analysoitavaksi. Sen jälkeen luotain käyttäisi tietokoneensa muistiin tallennettuja tietoja erilaisten arkkibakteerien geneettisestä perimästä, ja valmistaisi sitten sellaisen DNA:n jonka se voi liittää haluamaansa soluun.


Tuollainen perimän säilöminen digitaaliseen muotoon, tekee mahdolliseksi yhdistää eri lajien perimää, ja samalla kun nuo solut on varastoitu ilman tumaa, niin niiden ruokkimisesta ei tarvitse sitten nähdä vaivaa, ja samoin kun noiden aluksen luomia keinotekoisia eliöitä testataan, niin silloin voidaan käyttää mahdollisimman vähän biomateriaalia. Ja kun DNA on varastoitu aminohappoina, ei avaruuden kosminen säteily vaikuttaisi tuohon perimäainekseen  ollenkaan.

Tämän jälkeen voisi ionitykki valmistaa tarvittavan DNA:n, jotta aluksen tehtävä planeetan kaltaistamiseksi onnistuisi täydellisesti. Tuolloin testataan solun kykyä kestää oudon maailman säteily sekä muut kemialliset olosuhteet, ja tietenkin luotaimen pitää kyetä laskeutumaan vaikka kuinka valtavan voimakkaan myrskyn läpi, jotta se sitten kykenisi täyttämään tehtävänsä. Kun oikea DNA on valmistettu, niin sitten DNA voidaan monistaa PCR-menetelmällä, ja siirtää uusiin soluihin, jotka sitten alkavat lisääntyä noissa lätäköissä.

Tuon luotaimen matka toiselle tähdelle tulisi kestämään vähintään kymmeniä vuosia, ja sen pitää sitten kyetä laskeutumaan myös planeetalle, jonka kaasukehässä on valtavan voimakkaita pyörrevirtauksia eli turbulenssia. Joten siitä on tietenkin tehty tikan muotoinen laite, joka on varustettu hyvin kehittyneellä ja monimutkaisella tekoälyllä, joka sitten kykenee ratkomaan erilaisia ongelmia itsenäisesti. Tuolloin tuo kuvitteellinen luotain  osaa valotusmittarien avulla etsiä sopivan kohdan ensimmäisten arkkibakteerien päästämiseksi luontoon, koska tuossa kohdassa ei ultravioletti-säteily saa olla olla liian kova, jotta bakteerien DNA ei sitten vaurioituisi. Samoin alus ei tietenkään käytä mitään laskuvarjoja, vaan jarruraketteja jotta se ei joutuisi tuon oudon maailman kaasukehän pyörteiden riepoteltavaksi.


Tuollaisen luotaimen ongelma on siinä, että se voi vahingossa laskeutua esimerkiksi elävälle planeetalle, ja sitten kehittää organismin, joka pyyhkäisee planeetan kaiken alkuperäisen elämän pois tieltään. Samoin tuon luotaimen tekniikkaa voidaan käyttää aseteknologiassa. Eli siitä voidaan leipoa kätevä biologisten aseiden valmistuslaitos, jota ei varmasti kukaan löydä kovin helposti. Tuon takia tällaisesta teknologiasta pitää aina keskustella kriittisesti, ja myös nähdä tuon keinotekoisten eliöiden aiheuttama uhka koko maailman turvallisuudelle. Eli se voi luoda viruksia, jotka muuttavat eliöt toisenlaisiksi, kuin mitä ne olivat alun perin, ja jos väärä henkilö saisi tuon tekniikan haltuunsa, niin hän sitten voisi tehdä sillä kamalasti pahaa.

https://www.youtube.com/watch?v=bTuL_-S0egQ