Pohjolan historiaan vaikutti 1200-1400-luvuilla Lyypekkiläisen kauppiaiden johtama Hansaliitto, jonka tarkoitus oli käydä kauppaa Itämeren alueella. Mutta kuten varmaan kaikki tietävät, niin tämä kauppaliitto oli erittäin mielellään tarjoamassa rahoitusta sekä tukea erilaisille kuninkaille, jotka tarvitsivat tuota liittoa tuekseen.
Hansa oli oikeastaan kuljetusfirma, joka kuljetti kauppiaiden tuotteita ympäri Itämerta, ja sen takia tuo järjestö sitten laivoineen vaurastui todella paljon, ennen kuin se 1400-luvulla hajosi. Ja se takasi sitten sille itselleen valtavat tulot, kun sen laivat kuljettivat kauppiaiden tuotteita markkinoille. Kyseinen liike-idea oli loistava, kun tuo järjestö hoiti vain kuljetuksia laivoillaan, ja peri samalla satamamaksuja, niin se ei voinut muuta kuin rikastua, kun taas nämä muut kauppiaat sitten saivat hoitaa tavaroiden myymisen toreilla. Ja suhde toiseen mahtavaan järjestöön nimeltään Temppeliherrain ritarikunta takasi sen huolitsemille tavaroille suojelun, koska harva tuolloin halusi oikeasti olla riidoissa tuon mahtavan sotilaallisen munkkijärjestön kanssa.
Hansa oli järjestö, joka saattoi antaa kuninkaille rahoitusta, jotta nämä voisivat palkata sotilaita turvakseen, ja tuolla tavoin he saattoivat pitää valtaa hallussaan. Hansan rahoitus takasi sen, että tuolla miehellä oli käytettävissään muista maista palkattuja palkkasotureita, jotka tietenkin olivat melko kalliita sijoituksia.
Tietenkin voidaan aina sanoa niin, että nämä palkkasoturit osasivat taistella paremmin kuin joku maatyöläinen, ja samalla hän ei ollut mikään paikallinen kreivi, joka saattoi tavoitella kruunua itselleen. Palkkasotureilla ei ollut mitään sidoksia paikalliseen väestöön, joten heillä saattoi kuningas teettää kaiken likaisen työn, ja ehkä aika moni tuollainen "Novgrodilaisten rosvojen" tekemistä hirmuteoista ovat todellisuudessa olleet kuninkaiden teettämiä murhia, jotka on joko tarkoitettu poliittisten vastustajien eliminoimiseen sekä uusien valloitussotien perustelemiseen.
Eli kun esimerkiksi Ruotsin kuninkaalta loppui valuutta kesken, niin hän yksinkertaisesti antoi miestensä ryöstellä joitain itäisiä kaupunkeja, jotta hän saisi sitten kirstuunsa rahaa, mitä sitten käytettiin valtion hyväksi, ja kuningas tietenkin oli valtion ruumiillistuma, joten hänen projektinsa tietenkin olivat etuoikeutettuja kaikkiin muihin projekteihin nähden. Tietenkään kaikki nuo rakennusprojektit eivät käsittäneet maanpuolustusta varten hankittuja laitteita kuten linnoja sekä aseita, vaan tietenkin kuninkaalla piti olla edustava linna, jotta toisen maan hallitsijat eivät pitäisi tuota henkilöä köyhänä. Kuitenkin valtion johtaminen on muutenkin melko rasittavaa toimintaa, koska kaikki raha mitä kuninkaalle tuli oli tietenkin luetteloitu moneen kertaan, ja siksi hänen oli vaikeaa palkata esimerkiksi palkkasotureita omaksi turvakseen, joten tässä vaiheessa kuningas joutui sitten hakemaan rahaa Hansaliitolta, joka tietenkin vaati tuosta rahasta korkoa sekä myös halusi kuninkaan tekevän itselleen palveluksia, joista kuuluisin on se, että Valdemar IV Atterdag lähti valloittamaan Visbytä ja Gotlannin saarta.
Hansan miehiä oli tuolloin kaikkialla, ja nuo kauppiaat sitten tietenkään eivät halunneet käyttää julkista valtaa, vaan heidän edessään oli kuningas ikään kuin kilpimiehenä, jonka tehtävänä oli estää ikävän keskustelun syntymisen sellaisista asioista, kuin että miten verotus tuossa maassa sitten meni. Ja tietenkin Hansakauppiaita viehätti ajatus siitä, että maata hallitaan erittäin kovalla kädellä, jotta kukaan ei heidän liiketoimistaan sitten ei kukaan sitten varmasti halunnut hiiskua sanaakaan. Kuningas oli mies, joka hallitsi Jumalan nimessä, ja hänen valtansa kyseenalaistaminen oli rikos. Tuolloin keskiajalla oli täydellistä utopiaa se, että ihmiset saattaisivat oikeasti hallita itse tekemisiään, ja sellaisista väitteistä, että valtion johdossa olevien ihmisten määrän pitäisi olla enemmän kuin yksi, jotta muitakin tahoja kuin tuon yhden miehen kantaa muistettaisiin kuunnella.
Tuollaisista utopioista sitten seurasi sellainen asia, että kuninkaallista valtaa vastustava henkilö vähintään mestattiin, jotta muut eivät uskaltaisi korottaa ääntään asioista, jotka olivat todella kiusallisia kuninkaan kannalta, ja yksi niistä on kysymys siitä, että miksi vain yhdellä ihmisellä piti olla absoluuttinen valta kaikkeen, mitä valtakunnan alueella oli? Ja tietenkin nuo hansakauppiaat varmasti pitivät huolen siitä, että kuninkaista ei kovin suosittuja tullut, koska se olisi saattanut viedä heiltä keinon vaikuttaa valtion politiikkaan. Hansakauppiaiden etuna oli se, että he hallitsivat kuninkaita eminenssin omaisesti, eli he saattoivat "neuvoa" kuninkaita esimerkiksi hyökkäämään johonkin maahan, ja jos kuningas ei tuota "neuvoa" totellut, niin silloin hänestä päästiin mukavasti eroon myrkyttämällä tuo epämiellyttävä vallankäyttäjä, ja nostamalla uusi kuningas hänen tilalleen.
Kun puhutaan siitä mallista, mikä kaikilla kuninkailla on, jos heillä ylipäätään on valtaa, on se että hän itse ei ole kovin vaarallinen, ja hänet voitiin sitten mukavasti saattaa haudan lepoon joko tarjoamalla tuolle kruunun kantajalle jotain epäsopivaa syötävää tai sitten ampumalla hänet musketilla pois elävien kirjoista. Mutta hänen takanaan verhon kätköistä kuiskivat henkilöt ovat todella vaarallisia, ja heillä on se todellinen valta maan päällä. Kun mietitään Hansan asemaa, niin tietenkin se oli hyvin varakas järjestö, jonka suhteilla sitten palkattiin temppeliherroja kouluttamaan omia ritareita, ja samoin Temppeliherrat sekä Hansa kävivät kauppaa keskenään, ja tuolloin kyseessä oli tietenkin kullan kuljettaminen turvallisiin paikkoihin, ja silloin Hansa saattoi tarjota laivoja noiden kullan siirtäjien käyttöön.
Tietenkin tuo kulta oli "kiinnitettyä", mikä tarkoitti että Hansa oli siirtänyt sen valtakirjalla Temppeliherrojen haltuun, merimatkojen ajaksi, jotta jos laiva uppoaa, niin silloin tietenkin voitiin kulta korvata, ja tietenkin Temppeliherrain ritarikunta maksoi Hansalle kuljetuksista, mikä hyödytti molempia osapuolia. Tuolloin 1200- ja 1300-luvulla tai tarkalleen vuoteen 1314 asti Temppeliherrain ritarikunta oli todella voimakas järjestö, jonka kanssa harva halusi riidellä. Tuota vuotta pidetään yleisesti tämän järjestön lakkauttamisen vuotena, ja se johtuu siitä, että tuolloin heidän Normandiansuurmestarin virkaa hoitanut johtajansa Jacques de Molay(1244-1314) teloitettiin polttamalla hänet roviolla Ilé De Citén saarella Pariisissa.
Kyseisen järjestön epäiltiin kuitenkin tuon 16.3.1314 tapahtuneen mestauksen jälkeen jatkaneen toimintaansa maalaisena verkostona, joka saattoi toimia esimerkiksi Johanniittain ritarikunnan peitteen alla. Kun puhutaan Hansan suhteesta näihin miehiin, niin tietenkin sen piti aina välillä maksaa saamistaan palveluksista kuninkaille, ja se sitten tietenkin vaati kullan siirtoja, koska jos joku oli onnistunut lahjomaan Kuninkaita, niin tietenkin tuo kulta piti siirtää pois kuninkaan valtapiiristä, jotta hän ei olisi mestauttanut tuota kullan tuojaa. Ja siksi kaikki tällainen toiminta piti tehdä pois kuninkaan suoranaisesta valtapiiristä, jotta kaikki tähän toimintaan osallistuneet säästäisivät päänsä, eikä myöskään ollut hyvä jos kuninkaan nähtiin ottavan vastaan lahjuksia. Se kertoi siitä, että kuninkaalla oli rahavaikeuksia, eli hän ei voinut tuolloin käyttää muuta rahaa, kuin sitä mitä valtio oli hänelle antanut.
Tuolloin jos kuninkaan henkilökohtainen kassa tyhjeni, niin hän ei voinut enää maksaa palkkasotureilleen palkkiota suoraan, vaan hänen oli käytettävä valtion kassaa, ja tuolloin jäivät tällaiset "pimeän budjetin" sotatoimet suorittamatta, kun kuningas sitten joutui käyttämään valtion rahaa, ja tuolloin tietenkään hän ei voinut sitten käskeä polttamaan poliittisten vastustajiensa taloja sekä kartanoita. Valtiolle ei ollut missään nimessä hyvä olla rauhan tilassa liian pitkän, koska tuolloin tietenkin ihmisten huomio alkoi kääntyä piispojen sekä aatelisten toimintaan, joten aina piti kuninkaalla olla varalla pieni sota, joka voisi alkaa vaikkapa siitä, kun joku "Novgrodista kotoisin oleva" roistojoukko sitten poltti jonkun kreivinkartanon, mikä sai sitten aikaan sen, että hyökkäys tuohon valtioon oli tietenkin hyvin perustelua.
Ja jos joku sitten olisi saanut selville sen, että joillekin palkkasotureille oltiin maksettu tuosta työstä, niin silloin olisi tilanne ollut vähintään kiusallinen kuninkaan mielestä, joka halusi hyökätä tuon naapurinsa kimppuun. Tuon takia hänellä piti olla sellainen tulonlähde ja pankkijärjestelmä, millä sitten voitiin ohittaa valtion valvonta. Tästä syystä sekä Temppeliherrain ritarikunta että Hansa rahoittivat kuninkaita mielellään, koska näin voitiin sitten taata se, että kuninkaat eivät turhan suosittuja olleet. Kun tuota kultaa sitten tietenkin piti välillä siirrellä, niin tietenkin Hansan laivat olivat siihen oiva väline, ja siksi nuo kaksi voimakasta järjestöä sitten tietenkin haalivat todella suuria määriä rahaa taskuunsa, kun ne hoitivat kuljetuksia sekä vartiointia.
https://pimeakronikka.blogspot.fi/
Comments
Post a Comment