USS John S. McCain (DDG 56) vuonna 2014 otetussa kuvassa (Lähde Navysite.de) |
Taas on käynyt niin, että USA:n laivaston hävittäjä on kolaroinut kauppa-aluksen kanssa Aasiassa, ja tämä sitten panee miettimään sitä, että onko tuo Arleigh-Burke luokan hävittäjä nimeltään USS John S. McCain (DDG-56) oikeasti hakkeroitu jonkun kolmannen osapuolen toimesta? Kun puhutaan tämän tyyppisistä hävittäjistä, jotka edustavat USA:n laivaston tehokkainta iskukykyä, niin sellaista ei saisi kyllä tapahtua, että laiva törmää vahingossa toiseen alukseen.
Näet tuollaisen erittäin nykyaikaisen ohjushävittäjän kaappaaminen voisi tapahtua niin, että aluksen kylkeen ajetaan kauppa-aluksella, ja sitten kannelle siirtyy kommandoryhmä, joka eliminoi tuon hävittäjän miehistön. Kun mietitään tilannetta, missä huippuluokan tutka- ja tietokonejärjestelmillä varustettu alus törmää toiseen laivaan keskellä merta, ja kukaan ei muka huomaa tuota vaaraa, niin silloin kyseessä on todella vakava puute aluksen turvallisuudessa. Näitä törmäyksiä on nyt tapahtunut kaksi kappaletta, ja se sitten tarkoittaa sitä, että noiden alusten tietoturvassa voi olla hyvin vakavia puutteita, koska niiden tutkajärjestelmien olisi pitänyt varoittaa tuosta uhkaavasta törmäyksestä.
Vaikka aluksen päällikkö luottaisi täysin noihin automaattisiin laitteisiin, jotka varoittavat kaikesta mahdollisesta, niin hänen pitäisi kyllä pitää myös perinteisillä kiikareilla varustautuneita vahteja mahdollisen toimintahäiriön varalta. Ja tuollainen toimintahäiriö voisi olla se, että joku on hakkeroinut hävittäjän tietojärjestelmän. Se miten tuollainen toimenpide tehdään on erittäin helppoa, jos hyökkääjä tuntee kohdejärjestelmän, mihin hän aikoo tehdä hyökkäyksen. Tuolloin riittää, että esimerkiksi johonkin laivan elektroniseen avaimeen ujutetaan tuollainen pieni koodinpätkä, joka sitten saa aikaan sen, että sen tietokoneen palomuuri ei tunnista jotain troijalaista, joka avaa sitten "takaportin" tuohon järjestelmään.
Eli joku yksittäinen tunniste vain poistetaan sen tietokannoista, joista sen virustorjunta etsii vahingollista koodia. Näet virustorjuntaohjelmisto etsii viruksia tiettyihin tietokantoihin tallennettujen tunnisteiden avulla, ja tuo toiminta muistuttaa hiukan oikoluku-ohjelmiston toimintaa, kun se käy dokumentin läpi sana sanalta ja merkki merkiltä. Tuon takaportin kautta sitten voi hakkeri ujuttaa siihen vahingollista koodia, mikä saa sitten laivan tietokoneet sekoamaan. Kun puhutaan tuollaisista huippunykyaikaisista ohjushävittäjistä, joiden toiminta on pitkälle automatisoitua, niin aina välillä kysytään, että miksi noita tietokoneita käytetään tuossa aluksessa. Tietokoneiden tehtävänä on esimerkiksi ohjata aluksen CIWS-järjestelmää, mikä tarkoittaa sen ohjusten torjuntaan tarkoitettua tykistöä eli Vulcan-Phalanx- IT-tykkejä sekä ohjusten torjuntaan tarkoitettuja ohjuksia, sekä myös kohdentaa aluksen omia hyökkäysohjuksia kohteisiin, joita halutaan tuhota.
Nämä aseet vaativat tulenjohtoonsa tietokoneen, joka suuntaa niiden tulitusta ohjusten kärkiin, ja CIWS toimii siten, että tykkitornin tutka seuraa Vulcan- konetykin ammusten liikettä ilmassa, sekä korjaa automaattisesti tykin suuntaa, jotta sen ammukset osuvat suoraan ohjusten kärkiin. Todellisuudessa suuntausjärjestelmä on paljon mutkikkaampi kuin pelkkä tutka, eli siinä käytetään tutkan ja lasertutkan eli LIDAR:in lisäksi ESM (Electronic Surveillance Measure)-järjestelmiä, eli tutkanpaljastinta, mikä auttaa kohteen löytämisessä ja infrapunasensoreita, joilla se sitten kohdistaa ammuksensa ohjusten kärkiin, ja syy miksi tämä järjestelmä on automaattinen johtuu siitä, että ihminen ei ehtisi kääntää tykkiä kohti kohdettaan. Tämän järjestelmän akilleen kantapää on sitten riippuvuus automatiikasta sekä valtava ammusten kulutus, joten siksi laivasto on ottamassa sen tueksi käyttöön elektromagneettisia tykkejä sekä lasereita, joilla pyritään vähentämään ammusten kulutusta.
Kun puhutaan tuosta ratatykistä, niin itse uskon, että laivasto on tarkoittanut käyttää tuota asetta lähinnä suorasuuntaustykkinä sekä IT-aseena, ja tietenkin siinä on sellainen etu, että tuo ase ei tarvitse hylsyjä, ja koska tuon aseen teho perustuu kineettiseen energiaan, niin sen läpi voidaan ampua rautanauloja, jolloin ammuksia saadaan mukaan enemmän. Tietenkin tuon tykin ammuksen kantama on 180 kilometriä, jolloin pitää käyttää ohjautuvia kranaatteja, jotta tulitus olisi tehokasta. Mutta uskoisin että valtioita kiinnostaa myös normaalin tykin korvaaminen sähköisellä tykillä, jolloin saadaan aikaan 150 mm. tykki tai raskas kranaatinheitin, jonka tulinopeus olisi valtavan suuri. Tuolloin kyseessä olisi vain uusi tapa käyttää perinteisiä tykkejä, ja kuten olen kirjoittanut, niin ratatykki ei tarvitse toimiakseen ruutia, jolloin leimahdus ei paljasta tykin paikkaa eikä ammus tarvitse tuolloin hylsyä.
https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/
Comments
Post a Comment