Pohdintaa Preussin armeijan kenraalimajurista nimeltään Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz sekä hänen ajastaan sekä pelosta (Pelko on hyvä aihe, millä voi aina ratsastaa, ja aina löytyy asia, mikä pelottaa jotain tahoa maailmassa).
Pelko on asia, millä voidaan aina tehdä vähän rahaa. Kun ihmisille tarjotaan turvallisuutta, niin samalla turvaa tarjoavat yritykset tienaavat miljoonia tai oikeastaan miljardeja dollareita tai euroja, kun ihmisille myydään turvatuotteita. Jotta linjakas länsimainen kuluttaja sitten saa kaiken haluamansa turvan, niin tietenkin hänellä pitää olla linjakas tietokone, joka sitten tietenkin pitää varustaa kahden vuoden erityisellä lisämaksullisella turvatakuulla ja virustorjuntaohjelmalla, joka sensuroi netistä kaiken sen, mitä tietokoneen omistajan ei katsota turva-alan yhtiöiden toimesta olevan soveliasta nähdä. Ja tuo erityinen vakuutus tietenkin otetaan siltä varalta, että ihminen sattuu pudottamaan tuon kalliin koneensa.
Eli kova pornografia lähtee tietenkin ruudulta tuolloin täysin, mutta tietenkin ase- tai sotilasalan yhtiöiden kotisivut ovat sellainen paikka, missä länsimaisen ihmisen toivotaan aina käyvän. Sieltä sitten saa tasokkaita pistooleita tai muita vastaavia aseita, joita voi sitten hankkia omaksi turvaksi, jotta henkilö voisi sitten kertoa kaikille varautuneensa jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen. Ja pelko sitten tietenkin myy myös poliittisissa puheissa, joissa vaaditaan lisää rajavalvontaa sekä poliisille lisää valtuuksia. Tietenkin pelolla tai pelo varjolla on hyvä sitten myös kutsua miehiä ylimääräisiin kertausharjoituksiin, joissa opetetaan sitä, miten ihmisen tulisi toimia joutuessaan sotaan.
Armeijan johto tietenkin hokee ikuista hokemaansa siitä, että juoksuhautoja vastaan hyökkäystä suorittavalla armeijalla tulisi olla vähintään kaksinkertainen miesylivoima vastustajaan nähden, ja tuolla lauseella eräs kenraali nimeltään Carl Philipp Gottlieb von Clausewitz (1780-1831) ainakin joidenkin väitteiden mukaan perusteli sitä, miksi asevoimien pitää olla asevelvollisuuteen perustuvia, eli niissä olisi ammttisotilaita vain kouluttamassa sekä johtamassa joukkoja. Koska tavalliset miehet eivät saaneet palkkaa työstään sotilaina, niin silloin tietenkin voitiin olla varmoja, että he eivät kapinoisi Preussin johtoa vastaan.
Ja tietenkin "Preussilainen kuri" teki armeijasta sellaisen, että siellä ei kukaan rivimies ainakaan kovin hyvin viihtynyt, joten tuollainen malli sitten aiheutti sen, että kovin paljon haluja kapinointiin ei tavallisilla sotilailla ollut, joten siksi Preussin kuningas saattoi olla varma siitä, että hänellä oli aina ylivoima miehiä puolellaan. Tai ainakin hänen vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen eli vuonna 1832 julkaistussa tutkielmassa "Vom Kriege"väitetään joidenkin analyytikkojen mukaan lukeneen noin. Itse en tuota kirjaa ole lukenut, vaikka sen saa ostaa kirjakaupoista tai lainata kirjastosta, mutta sen nimiin ainakin on vannottu niin pitkään kun muistan.
Tuon kuuluisan sotateoreetikon ajatus oli se, että kun valtio kohtaa aseellisen hyökkääjän, niin ensin se lyö tämän joukot, minkä jälkeen suoritetaan vastaisku vastustajan tuhoamiseksi. Ja tuon vastaiskun takia pitää tietenkin olla suuri armeija, jotta hyökkäys voisi onnistua. En tiedä sitten mitä tällaisten väitteiden esittäjä on oikeastaan tarkoittanut, mutta kuitenkin Clausewitz loi aikoinaan absoluuttisen sodankäynnin käsitteen, missä tavoitteena on saattaa vihollinen puolustuskyvyttömäksi. Ja tuolloin käytettävässä metodologiassa ei saa tuntea moraalisia tai poliittisia rajoitteita. Vain sota itse merkitsee, ja päämäärän saavuttamiseksi mikä tahansa teko voidaan kokea oikeutettuna, mikä tietenkin tarkoittaa joskus hyvinkin moraalittomia päätöksiä, kuten vastapuolella rikoksia tehneiden henkilöiden värväämistä omiin joukkoihin.
Absoluuttinen sodankäynti eroaa totaalisesta sodasta siten, että "Totaalinen sota on sodankäyntiä, jossa kotirintama mobilisoidaan suureksi osaksi tai kokonaan sodankäynnin jatkamiseksi tai laajentamaksi. Tällöin valtion poliittinen järjestelmä, yhteiskunta, talous, tuotanto ja siviiliväestö palvelevat valtion sodankäynnin päämääriä" (Wikipedia), se miten totaalinen sota sitten käytännössä eroaa absoluuttisesta sodankäynnistä tietenkin tarkoittaa sitä, että jälkimmäisessä tapauksessa ovat myös siviilikohteisiin suunnatut iskut ikään kuin oikeutettuja, koska tuolloin voi sodanjohto ajatella, että jokainen vastapuolella oleva ihminen on osa armeijaa. Tämä "kansan mobilisointi" sitten on ikään kuin antanut oikeutuksen Lontoon, Dresdenin tai Rotterdamin pommitusten kaltaisiin tekoihin sekä sitä kautta myös Hiroshiman ja Nagasakin tuhoamiseen ydinpommeilla. Eli tämän takia tätä ilmasta tulevaa terroria voidaan ajatella ikään kuin absoluuttisen sodankäynnin laajentamiseen niihin valtion osiin, jotka ovat vastuussa sotatarvikkeiden tuotannosta.
Mutta silti siviileihin kohdistuneet iskut ovat julma sekä brutaali teko, mutta uskoisin että herra kenraalimajuri Clausewitz olisi sitten myös pommittanut vastapuolen kaupunkeja, jos siitä olisi ollut hänelle hyötyä. Mutta tietenkään Clausewitz ei tuota pommitusta koskaan tehnyt, koska hänellä ei ollut ilmavoimia sellaisen tehtävän suorittamiseen. Mutta Britannian laivasto pommitti Kööpenhaminaa vuonna 1807, estääkseen Tanska-Norjan laivoja päätymästä Napoleonin käsiin, ja tuolloin kukaan ei nostanut syytettä siviileihin kohdistuneesta tulituksesta. Joten kai Clausewitz olisi tehnyt saman kuin tuo brittiamiraali teki tuolloin Napoleonin sotien aikana. Ajan hengen mukaan noista uhreista ei koskaan puhuttu mitään, mikä kertoo siitä, millainen asenne hallitsijoilla oli kansaa kohtaan. Tavalliset ihmiset kelpasivat työhön sekä sotaan, mutta muuten he olisivat olleet vain painolastia eräänlainen "tarpeellinen paha", jota oli pakko sietää, jotta viljat saatiin kerättyä pelloilta sekä miehiä armeijaan. Mutta muuten kansa aiheutti kuninkaalle vain päänsärkyä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Absoluuttinen_sodank%C3%A4ynti
Tuo kuuluisa "Clausewitzin malli" tietenkin viehätti esimerkiksi Preussin johtoa ja myöhemmin Saksan keisaria, joka ajatteli käyttää tuota asevelvollisuutta urkintaa varten luotuna koneistona, jonka avulla hänen salainen palvelunsa urkki tietoja kaikista asioista, jotka saattaisivat kiinnostaa Keisaria, mikä tarkoitti sitä, että häntä vastaan suunniteltuja attentaatteja sitten piti noiden poliisimiesten ilmoitella esimiehilleen, eli tuo tietenkin oli käytäntö myös muualla, joten sinänsä tässä asiassa ei ollut mitään ihmeellistä. Se että kansalla olisi mitään valtaa tuolloin Clausewitzin elinaikana oli puhdasta utopiaa. Kenraalimajuri Clausewitz oli kasvatettu niin, että yksinvaltius oli hänelle itsestäänselvyys, ja mitään muuta hallintomallia ei koskaan edes ollut olemassakaan. Hän oli väline, jonka elämän tarkoitus oli palvella kuningastaan ja täyttää tämän tahtoa ilman käskyjen oikeutuksen kyseenalaistamista, ja tuo oli vienyt kyseisen miehen pitkälle Preussin armeijassa.
Valtio oli tehty palvelemaan hallitsijaa ja muuta mallia kuin yksinvaltius ei tietenkään missään ollut. Jos joku oli muuta mieltä asiasta, niin hänet sitten saatettiin moisten utopioiden takia mestauslavalle, koska tuolloin ei tullut kuuloonkaan, että kansa saisi päättää itse omista asioistaan. Valta kuului tuolloin kuninkaille, ja mistään äänestämisistä ei tietenkään voinut edes puhua. Ja tietenkin asevelvollisuusarmeija on siitä hyvää vaihtoehto, että siinä sotilaat voivat tehdä muuta työtä sen ajan, kun valtio ei ole sodassa, koska ammattisotilaiden ylläpito on yhteiskunnalle melko kallista, joten asevelvollisuusarmeija perustuu ajatukselle, että ammattilaiset kouluttavat sekä johtavat reserviläisiä kun tarve suuren armeijan käyttöön tulee.
Clausewitz on hahmo jonka ajatuksia toistetaan sekä asevoimissa että liike-elämässä, vaikka ilmavoimat sekä ydinaseet ovat vieneet hänen malliltaan pohjaa pois. Hän on kuin joku ikoni, jonka sanomisia toistellaan mantran tavoin kaikkialla. Toisaalta Clausewitzin aikaan ei myöskään esimerkiksi konekivääreitä ollut kehitetty tai ainakaan ne eivät tuolloin olleet vielä yleisessä käytössä, ja nuo aseet sitten saivat yhdessä tykistön kanssa aikaan verilöylyn Ensimmäisessä Maailmansodassa. Toisen Maailmansodan aikana kehitettiin uuden ajan massatuhoase, jota vastaan eivät sotilaat voineet suojautua kunnolla. Tietenkin ydinaseita vastaan voidaan suojautua rakentamalla syviä bunkkereita, mutta jos joukot sijoitetaan bunkkeriin, niin ne eivät silloin pysty taistelemaan maan pinnalla. Ydinase on massatuhonnan ylin aste, ja sen käyttö on erittäin helppoa.
Tarvitaan vain pari miestä, jotka saavat pommikoneen ilmaan, ja jos he sitten pudottavat tuon aseen joukkojen päälle, niin nämä kohteena olevat miehet muuttuvat välittömästi kaasuksi. Tuon takia näitä aseita on hankittu eräiden maiden arsenaaliin, koska sotaa seuraa aina tilanteita, missä kaikki joukot eivät haluakaan kotiutua. Ja tietenkin koska sodassa on jokaisella miehellä mahdollisuus hankkia aseita, niin silloin tietenkin on myös kapinan vaara suuri, joten ydinaseiden avulla voidaan kapinoivat joukot pyyhkiä pois kartalta muutamassa sekunnissa, ja tuolloin valtion johto tarvitsee vain muutaman uskollisen miehen, jotka sitten ovat valmiit käyttämään noita aseita.
Se sitten tietenkin aiheuttaa kaksijakoisen suhtautumisen ydinaseisiin. Eli niitä pidetään tietenkin aivan välttämättömänä asiana niiden valtioiden taholta, jotka ovat noita aseita hankkineet, mutta kuten vetypommin kehittäjä Dr. Edward Teller aikoinaan sanoi tai ainakin hänen väitetään sanoneen, niin "jos valtio haluaa paljon hankaluuksia niin silloin niiden kannattaa hankkia ydinaseita (If you want to make troubles for some nation nuke em). Tuolla asialla Teller tarkoitti sitä, että ydinaseiden valmistaminen on erittäin kallista, koska uraania esimerkiksi luohitaan niin kauhean syvältä, mutta tietenkin ydinaseiden turvallisuus on erittäin tärkeä asia, ja jos valtio valmistaa helposti liikuteltavia taktisia ydinaseita, niin silloin tietenkin ydinaseita voidaan yrittää kaapata terroristien haltuun. Eli aina kun kärki on poissa tukikohdastaan, niin silloin se voi joutua hyökkäyksen kohteeksi.
Vaikka korkeasti radioaktiivinen plutonium aiheuttaa syöpää, ja tappaa ihmiset, jotka eivät ole varustautuneita tarpeellisilla suojaimilla, niin joku kiihkoilija voi silti yrittää ottaa ydinkärkien plutoniumia haltuunsa, ja rakentaa siitä joko jonkun "tykkilaitteen" tai sitten hän voi käyttää tuota plutoniumia "likaiseen pommiin", mikä tarkoittaa dynamiitin ympärille asetettua plutonium-jauhetta.Ydinaseissa käytettävä plutonium on erittäin radioaktiivista, joten sen takia esimerkiksi torjuntaohjukset löytävät kohteensa geiger.mittarien avulla, ja samalla tavoin tuon aineen ainakin toivotaan löytyvän tullissa, mutta jos plutonium upotetaan kullalla päällystettyn vesiastiaan, niin silloin saattaa käydä niin, että tuollainen ase läpäisee tullin.
https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/
Comments
Post a Comment