Pyörivän rengasmaisen avaruusaseman ongelmista

Taas ollaan suunnittelemassa uutta avaruusasemaa, joka muistuttaa muodoltaan donitsia, ja jonka alkuperäienen suunnitelma esitettiin jo kauan sitten, mutta silloin sen toteuttamiseen vaadittavaa tekniikkaa ei vielä ollut olemassa. Yllä on venäläisen taiteilijan kuvaus tuollaisesta asemasta, mihin on telakoituneena kaksi Sojuz-alusta. Tuon aseman muoto johtuu siitä, että siihen on ajateltu luoda keinotekoinen painovoimakenttä pyörittämällä tuota asemaa. keskusakselinsa ympäri, ja itseasiassa se ei ole aivan uusi suunnitelma, vaan peräisin RAND-yhtiöiden suunnitteluosastolta 1950-luvulta, jolloin ei vielä täysin tunnettu avaruusasemien valmistamiseen liittyviä ongelmia.


Yksi niistä on se, että avaruudessa ei ole kitkaa jolloin joku liike voi siellä periaatteessa jatkua loputtomiin, ja tuollaisen rengasmaisen avaruusaseman ongelmana on aina ollut esimerkiksi se, että sen telakointiporttiin on vaikea osua, kun asema sitten pyörii. Samoin pyörimisliikkeen ongelmana on ollut se, että jos asema alkaa kieppua liian kovalla vauhdilla, niin silloin tietenkin keskipakoisvoima sekä sen kautta aseman rakenteisiin suuntautuvan voiman määrä kasvaa.


Tuolloin aseman ulkokehä voi sitten hajota kappaleiksi, mikä tietenkin vähentää kiinnostusta tuota ratkaisua kohtaan, mutta toki voidaan sanoa, että 1950-luvun tekniikka ei ollut materiaalien eikä myöskään suunnittelijoiden tai avaruuskävely-tekniikoiden puolesta aivan sillä tasolla, kuin mitä se nykyään on. Samoin myös esimerkiksi avaruusaseman ilmalukko voidaan laakeroida niin, että se pysyy telakointiporttiin tulevaan alukseen nähden paikallaan, vaikka asema itse pyöriikin. Kun puhutaan sitten sellaisesta mahdollisuudesta, että tuota asemaa voitaisiin hyödyntää avaruusmatkailussa ympäsi aurinkokuntaa, niin tietenkin siihen voidaan suoraan kytkeä esimerkiksi NERVA:n kaltainen ydinkäyttöinen rakettimoottori.


Joten tuollaisella aluksella voitaisiin sitten matkata erittäin pitkiä matkoja universumissa, mutta tietenkin tuollaiseen interplanetaariseen matkaan liittyy myös sellainen ongelma, mikä koskee aluksen liikkumista Aurinkokunnan magneettikentissä. Ne muodostavat sitten aluksen runkoon sähkövarauksen, mikä purkautuu salamana, kun alus laskeutuu Maahan tai jollekin muulle planeetalle. Jos ajatellaan esimerkiksi vieraalta taivaankappaleelta tulevien lastien palauttamista Maahan, niin tietenkin tuo palautuskapseli pitää varustaa tehokkaalla suojakapselilla, joka estää näytettä saastuttamasta Maan pintaa tai vastavuoroisesti Maan bakteereja saastuttamasta tuota näytettä.


Tuollainen näytteen palautuskapseli voisi olla lautasmainen, ja kun se sitten syöksyy Maan ilmakehään, niin tietenkin siitä sitten leimahtaa salama, koska tuo alus sitten purkaa siihen varastoitunutta sähkövirtaa Maahan, ja tuollainen palautuskapseli tietenkin voisi olla yksi "lentävien lautasten" taustalla olleista ilmiöistä, mutta mistä nuo palautuskapselit sitten tulevat, on yksi kysymys, mihin ei ole vastausta. Tuollon voidaan kysyä, että palautetaanko noissa hypoteettisissa kapselaissa  näytteitä jostain toiselta planeetalta, vai onko noissa siliöissä ehkä joidenkin satelliittien tukalaitteita, jotka halutaan käyttää uudelleen?


Kun puhutaan esimerkiksi SOLAR WARDEN-projektista, niin tietenkin tuollaiseen pyörivään avaruusasemaan voidaan rakentaa sellainen loiva kulmikas muoto, jonka ansiosta se ei näy tutkassa. Ja tietenkin jos kyseessä olisi esimerkiksi Maan ja Kuun välille tai niiden yhteiselle kiertoradalle rakennettu rengasmainen avaruusasema, niin silloin tietenkin se voidaan päällystää aurinkopaneeleilla, joiden ansiosta tuo rakennelma olisi musta, ja tuolloin kyseinen asema ei näkyisi Maasta ilman erityislaitteita.