Vampyyritarinoiden yhteys robotiikkaan sekä abiogeneesiin (Robottien harjoittamaa itsensä kopiointia voidaan pitää abiogeneetikkaan kuuluvana prosessina)

Nanoteknologiaa voidaan pitää yhtenä
abiogeneesin ilmentymistä, koska siinä
robotit tekevät toisia robotteja alkuaineista

Moderneissa "Dracula"-elokuvissa on kohtauksia, missä Draculan apupoika kaataa "mestarinsa" tuhkaan verta, ja sitten tuo seos valutetaan kyseisen vampyyrikreivin sukulaisen haudan päälle, mistä sitten kohoaa uusi "yön valtias". Tämä kohtaus on peräisin sellaisesta käsitteestä kuin biogeneesi tai abiogeneesi, joista ollaan tieteen maailmassa jo luovuttu. Kyseisissä kohtauksessa on ideana se, että jos "Draculan" elvytettyä luuytimen solukkoa lasketaan jonkun luurangon päälle, niin nuo solut sitten ohjautuvat tuon luun ytimeen, ja alkavat siellä sitten monistua.


Ajatus vampyyrin herättämisestä henkiin tällä tavoin perustuu siihen, että nämä solut olisivat sitten lepo- tai horrostilassa, mikä on ominaista myös pernaruttobakteerille, jonka lepoitiöt voivat tartuttaa taudin jopa satojen tai ehkä tuhansien vuosien kuluttua. Nämä äärimmäisen vaaralliset organismit voivat kuivua välillä, ja sitten kun ne pääsevät oikeaan kemialliseen ympäristöön, niin ne alkavat taas heräillä, ja aiheuttaa sairauksia. Eli jos biologisen sodan aseiden testauksessa maahan lasketut pernaruttobakteerit eivät joudu suoraan niihin kohdistuvan UV-säteilyn kohteeksi, niin ne voivat aiheuttaa epidemioita hyvin pitkän ajan kuluttua.


Ja tuolloin sitten vain pitää odottaa, kun "kreivi" nousee haudastaan. Tuollainen ajattelu perustuu sellaiseen asiaan, jota kutsutaan abiogeneesiksi, missä elämä syntyy suoraan kemikaaleista. Kyseinen ajattelutapa oli yleistä 1800-luvulla, mutta nykyään evoluutioteoreetikot uskovat vähintään siihen, että kemikaalien piti käydä useita muodonvaihdoksia, jotta syntyi ensimmäinen RNA-molekyyli, jonka piti sitten muuttua myöhemmin DNA:ksi. Ja kuten varmaan kaikki huomaavat, niin tässä sitten on asiasta väännetty rautalankamallia, jossa monia asioita on jätetty huomioimatta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Abiogenesis

Mutta kun puhutaan esimerkiksi nykyään siitä, että voisiko joku molekyyli sitten alkaa lisääntyä kuten elävä eliö, ja tällöin voidaan sanoa, että ehkä abiogeneesi on sitten nykyään kohta todellisuutta, kun puhutaan sellaisesta asiasta kuin nanoteknologia. Nanoteknologian avulla ajatellaan voitavan luoda sellainen molekyyli, joka sitten kykenee kopioimaan itseään. Tuolloin ei puhuta mistään tapauksesta, missä keinotekoinen molekyyli viedään solun sisään, ja siellä se sitten ryhtyy kopioimaan itseään, jolloin puhutaan keinotekoisesta viruksesta.


Virus on oikeastaan siis eräänlainen kone, jolla ei ole omaa aineenvaihduntaa. Nanokoneen eli äärimmäisen pitkän hiilimolekyylin suorittama itsensä kopioiminen tarkoittaa sitä, että tuo molekyyli ei tarvitse solua, missä se voi luoda kopiota itsestään. Mutta tietenkin kaikkein helpoin tapa kopioida nanokoneita on tehdä niistä viruksia, joita sitten voidaan hyödyntää esimerkiksi mikropiirien valmistamisessa, mutta ikävä kyllä myös biologisessa sodankäynnissä.


Eli teoriassa esimerkiksi keinotekoista virusta, joka luodaan jossain laboratoriossa voidaan pitää abiogeneettisen prosessin tuloksena. Toisin sanoen nanotekniikan avulla voidaan luoda keinotekoista eli synteettistä DNA:ta, joka voi olla avain geeniterapioihin. Mutta molekylaarisen kokoluokan nanokoneet voivat kopioida itseään ilman, että niiden pitää päästä soluun sisään. Tuolloin luodaan teoreettinen molekyyli, joka sitten muodostaa viereensä toisen molekyylin esimerkiksi van der waalsin voimien avulla.


Tuolloin keskutellaan tietenkin abiogeneesistä. Samoin joissakin avaruusohjelmissa on puhuttu itseään kopioivien "Von Neumann"-luotainten lähettämisestä tutkimaan universumia. Tuolloin luotain tarvitsee hyvin monipuolisen tietokannan siitä, mistä sen kannattaa lähteä tarvitsemiaan alkuaineita jostain asteroidivyöhykkeeltä, Tuollainen tekoälyllä varustettu tähtienvälinen luotain olisi todella valtavan suuri ja monipuolinen väline, jossa olisi tietenkin alirobotteja sekä malmin käsittely-yksiköitä, joiden toiminta perustuu sentrifugien avulla tapahtuvaan alkuaineiden erotukseen ja muita vastaavia laitoksia, joiden avulla se kykenee valmistamaan kaikki tarpeelliset osat omaan kopioonsa, eli se valmistaisi itsestään täydellisen kopion joka voisi sitten jatkaa samoissa tehtävissä, kuin alkuperäinen luotain.


Eli tietyn ajan välein tuottaisi tuollainen "Von neumann"-luotain, joka kopioi itseään sekä muita välineitä tuottaisi itsestään kopioita, joiden avulla saadaan luotainten määrä kasvatettua potenssiin kaksi joka kerran kun sitä tarvitaan. Tuolloin kun puhutaan koneesta, joka kopioi itseään, niin silloin varmasti puhutaan abiogeneesistä, eli siinä robottitehtaat luodessaan malmista uusia robotteja ikään kuin tekevät samalla abiogeettistä toimintaa.


Tuolloin abiogeneesiä ei kuitenkaan käsitellä minkään teologisen termin kautta, vaan yksinkertaisesti sellaisena prosessina, missä robotti kopioi itseään. Toki tuo robotti voi olla esimerkiksi keinotekoinen DNA-pätkä, joka monistuu esimerkiksi soluissa, eli tuolloin voidaan puhua keinotekoisista viruksista, joita olisi tarkoitus käyttää vaikkapa mikropiirien valmistamiseen, niin että esimerkiksi virus, jolla on "tarttumajalat" kasaa mikropiirien pinnalle pienen pieniä metallinkappaleita, mitkä muodostavat äärimmäisen pienen mikropiirin osasia. Tai sitten ne voivat kasata pienikokoisia koneita, joilla pystytään viemään esimerkiksi syöpälääkkeiden palasia yksittäisiin soluihin.